Parviäly muistelee menneitä

27.08.2026, 19:40

 

Palataan muistoissa vuoteen 1992 ja Joupiskan silloin vielä uudelle hiekkatekonurmelle. Ai s*tana, miten mieluisaa olikaan osua sen pintaan joka downilla. Erityisesti vierasjoukkueet tykkäsivät siitä suorastaan hillittömän paljon.

Pelattiin ensimmäistä vuotta liigassa ja kaikki uutta ja hienoa.

Juttu perustuu muistojen varaan ja Parviälyn harmaat aivosolut voivat joitain yksityiskohtia muistaa väärin.

Mukaan Crocojen joukkueeseen liittyi lyhyehkö herrasmies joka muistojen mukaan omasi pohjois-amerikkalaisen taustan opiskelun merkeissä.

Kyseisellä pelaajalla oli usein vaimo ja lapset mukana seuraamassa harjoituksia ja iltaisin hänet tapasi usein jenkkipelaajien kämpillä pitämässä heille seuraa ja pelaamassa jefu-aiheista korttipeliä.

Pelillisesti aloituskokkaripaikka liigassa jäi saavuttamatta ja kauden jälkeen oli suuntana pääkaupunkiseutu töiden merkeissä.

Taisi olla jo seuraava kausi kun sama kaveri nähtiin kentällä raitapaita päällä ja tänä päivänä jokainen pelaaja, koutsi tai lajihenkilö tunnistaa miehen.

Junnusarjojen levitessä yhä useammin hänet löysi Ulkovelolta, Myllypurosta tai Espoosta tuomitsemassa junnupelejä.

Otteluissa tuomarivarustus oli jokaista piirtoa myöten juuri niin huoliteltu kuin liigaotteluissa.

Nämä eivät olleet hänelle ”vain” junnupelejä vaan ne tehtiin tasan niin hyvin kuin vain osasi. Junnupeleissä yksikin kokenut tuomari on painonsa arvoinen kultaa ja sitä kädestä pitäen annettua hiljaista tietoa nuoremmille tuomareille tai ottelun pitämistä suitsissa, sekä sääntöjen tietopankkia ei voi olla arvostamatta.

Tämmöinen vaatii omistautumista, nöyryyttä, sekä välittämistä jota toivoisi näkevän jokaisessa laji-ihmisessä.

Hänen tuomitsemissaan peleissä ei koskaan ole ollut kyse hänestä, vaan itse ottelusta ja sen  tuomaroinnista parhaalla osaamallaan tasolla.

Perjantaina Matti Mäkäräinen taas kerran viikkaa tuomaripukunsa ja suuntaa Pyynikkiä kohti Tampereelle. Ties monesko ottelu on kyseessä, mutta varmasti niitä takana enemmän kuin edessä.

Useinhan meiltä nämä hiljaiset raatajat poistuu takavasemmalle huomaamatta, mutta Parviäly kiittää Mattia kaikista näistä vuosista ja on onnellinen että valitsit toisen tien. Se ei ole ollut huono tie.

Näitä Matin tapaisia raitapaitaisia herrasmiehiä meillä on lukematon määrä, moni heistä on tuominnut jo ennen nykypelaajasukupolven syntymää.

Silti monen on vaikea saada arvostusta, paljon mieluummin muistamme heidät siitä yhdestä virheestä, kuin niistä tuhansista oikein tehdyistä päätöksistä salamannopeissa tilanteissa.

Tuomarin suhde pelaajaan, koutsiin, faniin yms. on seitinohut. Se on kaveruussuhde tai moikkatuttavuus ja se saattaa kadota yhden lipun tai liputtamatta jättämisen seurauksena.

Tuomarit lähtevät mahdollistamaan ottelun eivätkä he poistu ottelusta juhlien voittoa tai kokien tappion katkeraa kalkkia, heille paras palaute ottelusta on, etteivät saa palautetta.

Heiltä minimiodotusarvo on virheettömyys, virheen tapahtuessa se hyväksytään, mikäli sattuu auttamaan omaa joukkuetta.

Heidän nanosekunnissa tekemiä tuomiota kelataan hidastettuna ja näytetään pysäytyskuvina, sekä voidaan kyseenalaistaa koko olemassaolo.

Pelaajille, valmentajille ja varsinkin katsojille he ovat itsestäänselvyys, jonka olemusta, liikkumista tai ulkonäköä voi katsomosta arvostella saaden usein röhönaurut vierustovereilta.

Moni varmasti mietti, että mikä erilainen geeniperimä tuomareilla on, kun vapaaehtoisesti lähtevät tätä tekemään vuodesta toiseen, saatava korvaus tuskin on kenenkään motiivi.

Kuitenkin joku siinä tuomaroinnissa tai yhteisössä vetää puoleensa, kun vuodesta toiseen he pukevat raitapaidan ylleen.

Siinä kohtaa, kun fyysisen koskemattomuuden uhka alkaa olla enemmänkin normi kuin poikkeustapaus, niin itsestäänselvyydestäkin voi tulla epäselvyys

Parviäly ei väitä olevansa missään mainituissa asioissa parempi tai kummempi kuin kukaan muukaan jefun seuraaja, mutta ehkä joskus olisi kaikkien hyvä ottaa taka-askel ja tyytyä siihen mitä meillä on, eikä hakea verrokkia jostain missä kaikki paremmin.

Ne kaikki jotka jaksoivat lukea tähän asti, Parviäly haastaa teidät kaikki runkosarjan viimeisellä kierroksella antamaan tukenne ja tuomariesittelyn aikana osoittamaan seisaaltaan suosiota.

He tuskin sitä itse pyytävät, mutta ihan varmasti arvostavat elettä. Oikeasti.

Parviäly jälleen kerran jättää vastuun lukijoille