Graalin maljan metsästys jatkuu

10.09.2026, 08:08

Kun Crocodiles ja viime vuoden mestari, Porvoo Butchers, lauantaina kohtaavat Töölön jalkapallostadionilla, joka myös sponsorin mukaan Bolt Arenana tunnetaan, edessä on jo kuudes keskinäinen kohtaaminen Vaahteramaljassa. Näin seinäjokelaisesta näkökulmasta voi todeta, että ikävä kyllä, Butchers on voittanut ne kaikki edelliset, joista viimeisimmän viime kauden päätteeksi varsin tylysti.

N-Cleanin tarjoamassa otteluennakossa käydään läpi pitkää yhteistä historiaa, sitä mitä on oletettavissa ja vaikka mitä. Jos pitkät tarinat eivät oikein nappaa, kannattaa scrollata suoraan loppuun. Sieltä löytyvät keskinäiset kamppailut, joita on ennen lauantaita pelattu jo 60 kertaa.

Vaahteramalja on ollut vuosien saatossa Crocodilesille vuoden 2001 jälkeen kuin myyttinen ja kuuluisa Graalin malja, jota ovat etsineet niin Camelotin linnan ritarit kuin Steven Spielbergin elokuvasta tuttu tyyppi nimeltään Indiana Jones. Harrison Fordin hahmo etsii Graalin maljaa Turkin Iskenderunissa. Crocodiles on pääsääntöisesti etsinyt keinoja Vaahteramaljan voittoon niin Velodromilla, Töölön jalkapallostadionilla, kuin Vantaan Myyrmäessäkin, jopa Kuopion Väre Areenalla, puhumattakaan OmaSp Stadionista. Vain Velodromilta on palattu kultamitalit kaulassa, vaikka jo 12 kertaa on finaalissa pelattu.

Jos haluaa hakea vertauskuvaa Vaahteramaljan saavuttamisen hankaluudelle Crocodilesin kohdalla, niin globaalisesti sellaiseksi kelpaisi vaikkapa PokémonGo –peli. Jos ette usko, niin tsekatkaa, miten vaikeaa on saada kiinni sellaiset tyypit kuin Mew tai Celebi. Kuulemma vaikeita. Niin on ollut tuo Vaahteramaljakin, mutta yritetään nyt kumminkin.

Miten maljaan mentiin

Tämän päättyvän kauden runkosarja oli kärjen osalta mielenkiintoisempi kuin aikoihin. Kärkisijat olivat jossa vielä ennen kahta viimeistä kierrosta. Lopulta heinäkuussa kaksi peräkkäistä tappiota kärsinyt Butchers otti kuitenkin oikeutetusti sarjan kärkipaikan kaadettuaan ratkaisevassa kamppailussa Steelersin kotonaan elokuun loppupuolella.

Vastaavasti Crocodiles menetti mahdollisuutensa piikkipaikkaan häviämällä kahdesti peräkkäin viikon sisällä juuri Steelersille. Sinällään kuitenkin ihan mielenkiintoista, että juuri Crocodiles aiheutti tuon toisen tappion Butchersille ja vieläpä Porvoossa. Toki viikkoa myöhemmin Butchers otti revanssin Wirokit Stadionilla, eli voitot menivät tällä kaudella runkosarjassa tasan.

Crocodiles selvitti tiensä nyt 47. kerran pelattavaan Vaahteramaljaan kaatamalla Kuopio Steelersin Väinölänniemen Stadionilla viime viikon perjantaina jännittävässä ottelussa numeroin 20-14 (7-8), oltuaan tauolla pisteen perässä kotijoukkuetta.

Ottelun ehdoton hahmo oli Crocodilesin laitahyökkääjä Maurico Porcha. Porcha joutui tällä kertaa hiukan uudenlaiseen rooliin, sillä seinäjokelaisten keskushyökkääjistä olivat sivussa sekä pitkäaikaispotilas Julius Tuominiemi, että vahvan alkukauden pelannut Arttu Blomqvist. Näinpä valmennusjohto oli päättänyt laittaa Porchan myös keskushyökkääjän tontille tämän tästä.

Päätös ei ainakaan numeroiden valossa ollut huono. Porcha kantoi palloa yhteensä 27 kertaa ottaen 138 nettojaardia ja tehden juosten yhden touchdownin. Lisäksi mies otti kiinni viisi pelinrakentaja CJ Fowlerin linkoamaa heittoa, joilla jaardeja tuli 44 ja kaiken kukkuraksi yksi TD. Porchan kokonaisjaardit ottelussa olivat 201 kappaletta, eli lähes puolet siitä, mitä Crocodiles Vänärillä eteni. Vertailun vuoksi Steelersin paras kokonaisjaardeissa oli laitahyökkääjä Daniel Rubinstein 75 jaardillaan.

Ottelun merkityksellisin juttu taisi kuitenkin olla se, että vierasjoukkueen puolustus pystyi pitämään Steelersin hyökkäyksen kokonaan pisteittä. Ainoat pisteensä isännät saivat neljällä kenttämaalilla ja yhdellä safetyllä, eli omalla maalilla.

Ilman pelikiellossa ollutta keskushyökkääjä Joshua Mackia pelannut Steelers eteni juosten koko ottelussa varsin vaatimattomat 55 nettojaardia, eli käytännössä ei juuri oikein yhtään mitään. Saattaa hyvinkin olla, että todella typerän pelikiellon Porvoossa ottanut Mack ei juuri tempustaan ole kiitoksia saanut Kallaveden rannalla.

Crocodilesin puolustuksen tukipilareita olivat yhdeksän kertaa taklannut Saidou Jallow, syötön katkot mieheen pomineet Aatu Tuokko ja Arttu Tapola, sekä hurjaa syyskesää pelaava Kevin Pointer. Etenkin Tapolan poimima inter, jonka jälkeen mies palautti palloa vielä 51 jaardia, oli todella säkenöivä suoritus.

Perjantain voitto Steelersistä oli muuten kolmas peräkkäinen semifinaalivoitto juuri Kuopiossa ja neljäs kerta peräkkäin, kun Crocodiles lopetti Steelersin kauden.

Lauantaina Butchers sai vieraakseen Helsinki Roostersin. Siinä ottelussa stadilaisia vietiin kuin sitä kuuluisaa pässiä narussa. Kukonpojan höyheniä taitaa pöllytä edelleen Porvoon Keskuskentän hoodeilla, sillä peli oli ohi jo ensimmäisten kahden hyökkäysvuoron jälkeen. Ensin Butchers teki maalin omalla vuorollaan ja aloituspotkun jälkeen Roostersin rähmättyä pallon palautuksesta kotijoukkueelle isännät iskivät uudelleen ja taululla oli 14-0 ennen kuin käristeet olivat ehtineet kenttämyynnin grillissä lämpenemään.

Luonnollisestikin kotijoukkueella oli mahdollisuus peluuttaa ihan kaikkia, jotka pelipukuun olivat sonnustautuneet, sillä vierasjoukkueesta ei ollut minkäänlaista vastusta. Loppunumerot kirjattiin isännille peräti 63-12 (42-0).

Paljon yhteneväisyyksiä

Crocodilesilla ja Butchersilla, sekä Seinäjoella ja Porvoolla, on paljon yhtäläisyyksiä. Kaupungit eivät ole järin suuria kumpainenkaan. Seinäjoella on kuntaliitosten myötä asukkaita noin 67 00 ja Porvoossa noin 52 000. Ei siis puhuta mistään varsinaisista maailman metropoleista. Suurin ero on eittämättä se, että Porvoo on perustettu jo 1300-luvun lopulla ja kokenut kovia monissa eri sodissa.

Asukaspohjaan nähden kumpikin seura on tehnyt moneen muuhun verrattuna aivan järjettömän upeaa työtä suomalaisen jenkkifutiksen saralla. Butchers on voittanut SM-kultaa peräti kahdeksan kertaa pelattuaan finaalissa yhdeksästi. Vain seuran ensimmäinen finaali meni opetellessa tavoille Roostersin kaadettua itä-uusimaalaiset vuonna 1997 numeroin 36-0. Sen jälkeen se on sitten ollut Butchers, joka on jakanut oppeja muille.

Vaikka Crocodilesilla on vain yksi SM-kulta, on seuralla toiseksi eniten SM-mitaleita. Hopeaa on tullut jo 11 kertaa ja lisäksi pronssia on sen verran, että parin kädet sormet eivät ehkä riitä. Oli miten oli, vaikka monet jaksavat ilkkua Crocodilesin huonosta menestyksestä Vaahteramaljoissa läpi vuosikymmenten, yhtä lailla voi kysyä, että mitenkä monta kertaa ilkkujan seura onkaan ollut finaalissa? Itse asiassa, vain Roosters on pelannut Vaahteramaljassa useammin kuin Crocodiles.

Yhtenevää seuroille on myös se, että menestyksestä huolimatta kummankaan joukkueen pelaajat eivät ole erityisen tiheään kelvanneet Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon Hall of Fameen. Crocodilesista mukaan on kelpuutettu vain toinen joukkueen nykyisistä GM:sta, eli Juha Laitila. Edes täysin uskomattoman uran Crocodilesissa pelannutta oululaislähtöistä Tuomas Leinosta ei ole mukaan kelpuutettu ja se on aikamoista. On sinne valittu huomattavasti vähimmilläkin ansioilla pelaajia, mutta kappas, he ovatkin noita kuuluisia etelän hetelmiä.

Butchersin kohdalla tilanne on oikeasti vielä karumpi. Ainutkaan Butchers –kasvatti ei ole kelvannut. Toki, on siellä pelaajia, jotka ovat loistaneet porvoolaisten paidassa, mutta kamaaaaaan.

On siellä Hall of Famessa kuitenkin yksi mielenkiintoinen detalji, eli Efe Ewvaraye. Efe pelasi urallaan niin Crocodilesin kuin Butchersinkin asussa ja erinomaisesti pelasikin.

Yksi asia, josta molemmat ovat saaneet nauttia Vaahteraliigassakin, on poikkeuksellisen erinomainen oma juniorityö. Onhan meillä myös runsaasti esimerkkejä siitä, miten on kannettu vettä kaivoon. On otettu pikavoittoja naaraamalla pelaajia muualta ja lopulta seura on päätynyt konkurssiin. Surullista, mutta totta. Jokainen voi tsekata SAJL:n sivuilta päivittämättömän maratontaulukon, josta näkee, mitä seuroja on Vaahteraliigassa pelannut ja mitkä niistä ovat edelleen elossa.

Tällä kaudellahan Crocodilesin juniorit ovat ottaneet kolme SM-mitalia. Sekä U19, että U15 voittivat mestaruudet ja U17 sai SM-pronssia. Ihan kiva setti näin maalaisilta.

Pelaajaliikennettäkin on ollut

Seurojen välillä on nähty myös pelaajaliikennettä. Sitä on ollut kumpaankin suuntaan vuosien saatossa. Ei nyt mitenkään järjettömän paljon, mutta jonkun verran.

Luonnollisestikin se merkittävin siirto on Christian Powellin siirtyminen seitsemän Crocodiles –kauden jälkeen Porvooseen, missä hän sai SM-kultaa heti ensimmäisellä kaudellaan. CP, kuten mies tunnetaan, on hieno ihminen, loistava urheilija ja kerrassaan erinomainen jenkkifutaaja. Vaikka mies lähti Seinäjoelta, on melko turvallista sanoa, että hänellä ei vihamiehiä ole edes Pohjanmaalla.

Samaa voi sanoa ihan jokaisesta kumpaakin seuraa edustaneesta pelaajista. Heitä ovat ainakin lb Juha Havulehto, wr Pekka Piminäinen, rb Asko Mäntymäki, monitoimimies Efe Evwaraye, db Toni Haukkamaa, db/wr Roman Runner, puolustuksen linjamies Aki Rinne, linjamies Sami Moilanen, linjamies Markku Tepsa, wr/db Nathaniel Robitaille ja pelinrakentaja Christian Arrambide.

Samaan hengenvetoon voisi myös sanoa, että jokainen kumpaakin seuraa edustanut pelaaja on ollut todellakin ihan eliittiä omalla pelipaikallaan Vaahteraliigassa.

Sellainen pikku anekdootti on mainittava Juha Havulehdosta… kun Crocodiles ja Butchers kohtasivat OmaSp Stadionilla finaalissa, oli mies varustautunut kummankin seuran paidalla. Suorastaan nerokasta toimintaa, mutta se on aina ollut Haviksen vahvuus.

Sitten sitä historiaa

Ensimmäisen kerran Crocodiles ja Butchers kohtasivat I divisioonan ottelussa Seinäjoen Keskuskentällä vuonna 1990. Olisi pitänyt jo silloin arvata, että mustanuttuiset teurastajat tulevat olemaan melkoinen piikki krokotiilin lihassa. Tuli nimittäin pataan. Numerot kirjattiin tuolloin vieraille 22-10.

Varsinkin pudotuspeleissä porvoolaiset ovat olleet Crocodilesille lähes ylitsepääsemätön vastustaja. Joskus aikoinaan suomalaisen jenkkifutiksen esihistoriallisella ajalla, kun pelattiin puolivälieriä, kohdattiin jo pleijareiden esiasteella peräti kolme kertaa. Kausilla 194 ja 1997 Butchers vei vierasjoukkueena voitot Wirokit Stadionin miltei surkuhupaiselta edeltäjältä identtisin numeroin, eli 19-17. Vain 1996 kotijoukkue otti voiton lukemin 20-7.

Vastakkain on oltu Vaahteramaljojen lisäksi myös pronssiotteluissa. Arvatkaapa mitä. No, Butchers on niissäkin niskan päällä voitettuaan 1995 numeroin 14-7 ja 2003 27-21. Crocodiles on ottanut yhden himmeämmän mitalin ja se oli vuonna 2004, jolloin numerot kirjattiin 21-16 vesipedoille.

Kerrassaan mielenkiintoista on se, että joukkueet eivät ole kertaakaan kohdanneet välierissä. Yhteistä ja erillistä playoffhistoriaa kun on tarjoilla enemmän kuin tarpeeksi, silti koskaan ei ole pelattu semifinaalissa. On pelattu kertaalleen jopa edesmenneen EFL:n, eli jonkinasteisen Eurooppa Liigan ottelussa, jonka senkin Butchers tietenkin voitti.

Mielenkiintoisa on se, että Vaahteraliigan runkosarjan otteluissa Crocodiles on ollut selvästi vahvempi kuin Butchers. Runkosarjassa on pelattu 47 kertaa ja näissä saldo on vesipedoille 32 voittoa ja 14 tappiota, sekä yksi tasapeli. Muissa peleissä Butchers on ollut täysin omaa luokkaansa ja varsinaista lyijyä Crocodilesille. Vaahteramaljat ovat porvoolaisille 5-0, pronssiottelut 2-1 ja puolivälierät 2-1, sekä EFL peli ja I divisioonan ottelu 1-0 kumpikin. Nyt siis tarvitaan mitä ilmeisimmin valmennusryhmään alkemisti, joka todellakin onnistuu muuttamaan tuon lyijyn kullaksi.

Mitä sieltä tulee?

Sieltä tulee hyökkäyksen kohdalla takuuvarmasti laatua. Butchersin hyökkäys on kauden 11 ottelussaan tehnyt 443 pistettä. Se on ihan järjetön lukema. Kaiken kaikkiaan hyökkäys on ollut myös erittäin tasapainoinen edeten juosten ja heittäen yli 2000 jaardia.

Kun asiaa katselee hiukan tarkemmin, on se tasapaino lopulta vain optinen harha. Käytännössä peli lepää suuresti ex-krokotiili Christian Powellin hartioilla. Ikinuori CP keräsi näistä jaardeista 1623 kappaletta tehden 19 touchdownia. Powellille pystyy lepohetkiä tarjoamaan jyväskyläläislähtöinen, mutta myös Crocodilesin junioreissa pelannut, Aleksi Hirvonen.

Powellin lisäksi pelinrakentaja Donovan Isomilla on käytössään luultavasti parhaat ilmavoimat, mitä Vaahteraliigasta löytyy. Luukas Eerolasta tuli pari vuotta sitten todettua, että kyseessä on varsinainen Mikko Seppänen versio 2.0. Ei siinä kaikki, Myös versio 1.0 on edelleen Isomin käytössä ja arsenaaliin tuotiin jenkki Keith Coffee II, joka on ehtinyt tehdä kuusi maalia viidessä ottelussa. Eerolalla on viisi ja Seppäsellä tilillään yhdeksän touchdownia. Listaan voi lisätä vielä Butchersin sveitsiläisen linkkarin, Micky Kyein ja Amjad Al-rubayen.

Ja sitten tuo T14-Armata –tyyppinen ratkaisu. Viittaus on siinä mielessä pahasti ontuva, että kyseinen kapine on venäläisen sotilasteollisuuden tuote. Porvoolaisten vastaus tälle on juokseva pelinrakentaja Donovan Isom. Ei miestä ketteräksi voi sanoa, mutta sillä massalla ja nopeudella, mitkä häneltä löytyvät, kyseessä on varsin pelottava täsmäase. Ei ihme, että äijä on viimeistellyt tähän mennessä 12 touchdownia.

Joukkueena Butchers on Vaahteraliigan vaarallisin joukkue, mitä tulee pisteiden tekemiseen. Samoin joukkueella on sarjan kovin juoksuhyökkäys, mikä nyt tuskin erityisen suuresti yllättää ketään. Keskimäärin Butchers eteni juosten reilut 181 jaardia ottelua kohti. Heittämällä on ollut hiljaisempaa, vaikka käytössä on todella kovat laitahyökkääjät. Vain Royalsin olematon heittopeli oli huonompaa sarjassa.

Ikävän särön porvoolaisten ilmavoimiin teki Luukas Eerolan vaarallisen näköinen loukkaantuminen välieräottelussa Roostersia vastaan. Mies lähti kentältä ambulanssilla. Toivotaan, että mistään vakavasta ei ollut kuitenkaan kyse. Eerola on sarjan parhaita laitahyökkääjiä, mutta myös sanoin kuvailemattoman vaarallinen potkujen palauttaja nopeutensa takia.

Että semmoinen hyökkäys pysäytettäväksi.

Puolustuksellisesti Butchers on aika lailla aivan yhtä pelottava vastustaja, vaikka onkin antanut vastustajilleen lähes 25 pistettä ottelua kohti.

Johtohahmoja pallon tällä puolella ovat taklaustilaston ylivoimainen ykkösnimi Timi Nuikka, joka saalisti massiiviset 85,5 taklausta. Vertailun vuoksi kakkosena Vaahteraliigan tilastossa ollut Crocodilesin puolustuksen takakentän Aatu Tuokko kellisti pallonkantajan 62,5 kertaa.

Butchersin puolustus on ollut myös pahin maanvaiva pelinrakentajille. Säkityksiä on joukkueella peräti 28 kappaletta ja näistä ennätykselliset 16,5 säkkiä kirjattiin puolustuksen linjamies Dal’Mont Gourdinelle. Se on aivan hirmuinen määrä. Toki tavallaan pitää silmäillä tässäkin kohtaa sarjaohjelmaa, eli ketä vastaan nuo säkitykset sitten ovat syntyneet. Pelottava rakennelma kuitenkin joka tapauksessa, etenkin kun puolustuksen takakentällä häärii parikin pallohaukkaa, eli Wolverinesin raunioilta tullut Kaapo Viuha, sekä alkukauden jossain muissa sfääreissä vaellellut jenkki Rassie Littlejohn.

Mitä täältä tulee?

Jahas. Tähän vastauksen taitaa tietää vain Crocodilesin valmennus, sillä melkoinen määrä loukkaantumisia on sekoittanut niin hyökkäystä kuin puolustustakin läpi kauden.

Alkukaudesta mentiin suurin piirtein vuoroviikoin sillä tavalla, että ensin oli hyökkäyksen linja risana ja kun linja saatiin parsituksi kasaan, olivat taitopelipaikkojen miehet hajalla. Sama on ollut tilanne erityisesti keskushyökkääjän tontilla edelleen.

Kuopiossa Vaahteraliigan laitahyökkääjien ehdottomaan eliittiin kuuluva Maurico Porcha näytti, että kyllä hän tarvittaessa pystyy pelaamaan RB:n tontillakin. Tietenkin se voi olla jotakin pois heittopeleistä, mutta kyllä Virtasten, Alex Jämsénin, Aleksi Peltokankaan, Joel Särkelän ja Paavo Rantakömin on nähty poimivan palloja kiinni sen verran hyvin pelinrakentaja CJ Fowlerin heitoista, että varsin poikkeuksellisesti Crocodilesin heittohyökkäys oli liigan paras. Moista ei muuten ole tainnut ihan hirmuisen tiheään tapahtua.

Heinäkuisella Porvoon reissulla Crocodiles yllätti kotijoukkueen himpun verran pelihousut nilkoissa lähtemällä ajoittain ns. empty-muodostelmalla, missä ei ollut lainkaan keskushyökkääjää. Se toimi silloin, mutta se on myös tiedossa ja siihen on osattu nyt varautua.

Juoksuhyökkäyksessä myös pelinrakentaja CJ Fowler on täysin kykenevä suorittamaan, jos tilanne sitä vaatii ja kyllähän se kaiken rehellisyyden nimissä ajoittain sitä todellakin on vaatinut. Eipä siis ihme, että Fowlerillekin kertyi reilut 350 juoksujaardia Kuopion semifinaalissa huilanneen Arttu Blomqvistin saalistettua 609 jaardia ja kahdeksan touchdownia.

Melkoisen turvallinen veikkaus on, että hyökkäyksen koordinaattori Leon La Deaux on kehitellyt tähän Crocodilesin yhden sortin hybridihyökkäykseen taas jotakin uutta. Se, mitä se on, nähdään eittämättä lauantaina.

Hyökkäyksen linja sai uuden muotonsa myös semifinaaliotteluun. Tuomas Hvitfelt, ruotsalaiskaksikko Isak Berg & Oscar Strömstedt, sekä Miguel Mäkinen ja sentteriksi siirretty Montriel Lee tekivät ihan hyvin väylää, mutta pystyivät myös antaman CJ Fowlerille aikaa ja tilaa heittopeleissä.

Crocodilesin puolustus on toiminut oikeastaan koko kauden oletetulla tavalla. Linjassa Kevin Pointer on parantanut pelaamistaan, mitä pidemmälle suvi on ehtinyt. Viime kaudella säkkiennätyksiä rikkoneen Charles Akannon rooli on muuttunut endin paikalta tukimieheksi, mutta tehoa löytyy myös tällä tontilla.

Luka Hietala puolestaan linjan keskellä on kehittynyt harppauksin ja apuja tulee varusmiespalvelustaan suorittavalta Viljami Viitasaarelta ja nuorelta, U19-ikäluokan SM-kultamitalisti,  Paavo Karjalaiselta. Tukimiesosastolla Arttu Tapola ja Saidou Jallow siivoavat paljon yhdessä Aurelien Germayn ja nickelback Panu Hutun kanssa.

Vaikka moni on arvostellut Crocodilesin puolustuksen takakenttää, on se varmasti aivan kilpailukykyinen miltei kaikkien Vaahteraliigan joukkueiden kanssa. Aatu Tuokko, Juho Kasari, Arttu Heikkilä ja Sifisio Salama kyllä pärjäävät hommissaan miltei hyökkäystä kuin hyökkäystä vastaan.

Erikoisjoukkueet sen sijaan ovat olleet läpi kauden ongelmakohta. Eetu Mäki-Maunuksen poissaolot ovat vaikeuttaneet potkuhommia. Aatu Tuokon epäkiitollinen homma on ollut paikata Eeziä. Se, mikä on tilanne lauantaina, nähdään varmasti vasta pelipäivänä.

Miten katsella matsia?

Luonnollisestikin se ylivoimaisesti paras vaihtoehto on lähteä Isolle Kirkolle, Snadiin ja Stadiin, missä paikallinen jenkkifutiskansa voi tulla kateellisena katselemaan ottelua, jossa ei todellakaan ole tarjolla joukkuetta paikallisilta hoodeilta.

Ottelu pelataan nykyisin Bolt Arenan nimeä kantavalla Töölön Jalkapallostadionilla. Se on ollut estradina Vaahteramaljalle jo 14 kertaa useallakin eri nimellä.

Matsihan näkyy sekä Ruutu+ -palvelusta, että JIM:ltä. Äänessä on Suomen todellinen jenkkifutiksen kultakurkku ja ainoa oikea amerikkalaisen jalkapallon ammattilaisselostaja, Mika Laurila. Laurilan pahin synti on ehdottomasti se, että mies on porvoolainen. Sen lisäksi hän on ollut useammankin kerran kurittamassa Crocodilesia puolustuksen takakentällä, vaikka on joskus haastatteluissa muuta väittänytkin. Tähän on oletettavasti syynä erinomainen kotikasvatus ja kohteliaisuus. On kuitenkin sanottava, että kukaan ei taatusti uskoisi, että Laurilan sympatiat ovat porvoolaisen Butchersin puolella. Niin puolueetonta selostajaa ei tästä maasta todellakaan löydy, kuin mitä Laurila on.

Joka tapauksessa, Laurila on voittanut SM-kultaa teurastajien nutussa peräti kuusi kertaa kausilla 2005-2010. Voisi hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kyllä siellä pedagogi-journalistin mielenmaailmassa on aika paljon dataa paitsi kentältä, myös sen laidalta. Onkin ainoastaan kohtuullista, että Laurila selostaa kamppailun, joka siis alkaa klo 18.00. Ei kannata kuitenkaan missata matsin stuodio-osuutta, joka taitaa alkaa jo tuntia aiemmin. Tai itse asiassa alkamisajaksi on ilmoitettu hyvinkin tarkasti klo 16.46.

Crocodiles järjestää mahdollisuuden katsoa peli isolta screeniltä Wirokit Stadionilla, missä tarjoilu pelaa ja tunnelmaakin lienee luvassa mukavasti. Tapahtuma alkaa samaan aikaan lähetyksen kanssa. Paikalle voi tulla joko oman tuolin kanssa, tai ottaa hyöty irti Wirokit Stadionin katsomoista. Mahdollinen sadekaan ei siis matsin katsomista haittaa.

CROCODILES VAAHTERAMALJASSA

2000 Roosters v Crocodiles                                25-17
2001 Roosters v Crocodiles                                13-15
2005 Butchers v Crocodiles                               17-7
2007 Butchers v Crocodiles                               15-14
2010 Butchers v Crocodiles                               30-17
2011 Wolverines v Crocodiles                           30-27
2015 Roosters v Crocodiles                                45-31
2016 Roosters v Crocodiles                                10-0
2022 Steelers v Crocodiles                                 21-14
2023 Butchers v Crocodiles                               27-7
2024 Roosters v Crocodiles                                49-14
2025 Butchers v Crocodiles                               52-21