Kausi käyntiin uudistuneella joukkueella

15.05.2024, 13:03

Seinäjoki Crocodilesin kausi Vaahteraliigassa starttaa perjantai-iltana Wirokit Stadionilla oikeastaan niin kovalla haasteella kuin ennakkoasetelmissa saattaa olla mahdollista

Vieraaksi saapuu viime syyskuussa todella kirvelevän tappion isäntäjoukkueelle tuossa naapurissa sijaitsevalla OmaSp Stadionilla aiheuttanut Suomen Mestari Porvoo Butchers. Tähänkin kauteen Butchers lähtee sarjan suurimpiin kuuluvana suosikkina. Saattaapa monien papereissa olla jopa se suurin mestarikandidaatti.

Käytännössähän tämä puolestaan tarkoittaa sitten sitä, että Crocodilesilla on melkoinen kukkula kavuttavanaan.

Kotijoukkue on matelijoiden tapaan joutunut luomaan nahkaansa tuon pettymyksen jälkeen monin eri tavoin. Pelaajisto on kokenut muutoksia ja sama pätee myös valmennukseen. Valmennusvastuu on vaihtunut paitsi viime kauden finaalista, myös off seasonin jälkeen ja nyt käskyjä jakelee viime kaudellakin mukana ollut Charlie Ovey.

Hyvä asia joukkueen nuorentumisessa ja uudelleenrakentamisessa on se, että toisin kuin monilla seuroilla, Crocodilesilla on erittäin toimiva junioriorganisaatio. Sieltä kasvaa uusia vesipetoja vuosittain. Voisi luvata, että isolla todennäköisyydellä perjantaina ainakin kymmenen uutta pelaajaa tekee debyyttinsä Vaahteraliigassa ja tämä ei luonnollisestikaan pidä sisällään viittä jenkkipassilla joukkueeseen liittyvää uutta kasvoa.

Ilmavoimat voivat


Paremmin asiaa tuntematta, voisi väittää, että Crocodilesin ilmavoimat voivat. Ne voivat ratkaista tai olla ratkaisematta, mutta ennakkoon sieltä löytyy todella paljon potentiaalia. Saksaan siirtyneen pelinrakentaja Zach Whiteheadin suuriin pelikenkiin astelee Christian Arrambide, jolta ei todellakaan kunnianhimoa puutu.

Kentucky Wesleyan Universityssä yliopistopalloa pelannut Arrambide osallistui keväällä NFL:n niin kutsuttuun Pro Dayhin Memphis State yliopiston fasiliteeteissä ja uhkuu peli-intoa. Kohteista ei tule olemaan puutetta.

Jo parin viime kauden aikana paikkansa Vaahteraliigassa vakiinnuttaneista pelaajista Joel ja Janne Särkelä saavat seurakseen edelleen Jaakko Kasarin ja Julius Tuominiemen. No, ei siinä kaikki. Uusien kasvojen listalta löytyvät J’kobi Reddick, Verneri Rainio, Arttu Heikkilä, nuorempi Kasari eli Juho, sekä Erkki Ojala, Justus Virtanen ja Seeti Korpi. Jos tuosta nipusta ei löydy pelaajia, jotka napsivat koppeja, niin onhan se hiukan kumma juttu.

Ehkä se juoksukin toimii


Crocodilesin juoksupelistä keskusteleminen on melko lailla vanhan toistamista. Kuulostaisi melko hölmöltä sanoa, että nyt siihen on tuotu jotain nerokasta uutta. Ei ole.

Eittämättä yksi Vaahteraliigan kautta aikojen parhaista pelaajista, Christian Powell, nimittäin jatkaa siitä, mihin on kuusi kautta jo päättänyt. Hän on edelleen se mies, joka vastustajan on kyettävä ensisijaisesti pysäyttämään, jos haluaa pysäyttää Crocodilesin.

Jo seitsemännen kautensa Crocodilesin väreissä aloittava Powell on yksi niistä harvoista pelaajista, joka on valittu Vaahteraliigan All Starsiin jokaisella pelaamallaan kaudella. Jos Vaahteraliigan/SAJL:n tilastohistoria olisi jollakin tavalla helpommin tulkittavissa tai edes kattava, voisi asian toki tarkistaa. Nykyiselläänhän se on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Onhan siellä joukkueessa muitakin, jotka osaavat juosta. Jotkut heistä jopa nopeastikin, mutta lienee näin ennakkoon arvioiden, että seuraavaksi eniten tarjolla on juoksua pelinrakentaja Arrambidelta tai kenties monitoimimies Reddickiltä. Selvinnee perjantaina.

Kuinkas puolustettaisiin?


Charlie Oveyn ja Janne Piston operoimassa puolustuksessa oikeastaan kaikki meni suurin piirtein viimeistäkin mahdollista työkalua myöten uusiksi. No worries. Edelleen kentälle saadaan laittaa 11 pelaajaa, joista monet on ihan kelpoisia, vaikka muualla ei niin uskottaisikaan.

Ihan ensiksi lähdetään siitä, että puolustuksen takakenttää remontoitiin enemmän kuin Audi A6 vuosimallien 2012-2015 moottoreita. Niitäkin on kuulemma askarreltu uuteen muotoon aika tiheään tahtiin.

Takakentän valtikkaa pitelee toisen polven pelimies, Aatu Tuokko, joka nousi Suomen maajoukkueeseen ja on myös näyttänyt, että pojalla on polvet kunnossa. Jos ajatellaan, että viime kauden ryhmästä poissa ovat Eric Irvin, Thomas Anessiadis ja Heikki Toivola, niin onhan siinä paikattavaa.

Mutta tiedättekö mitä? Oma juniorimylly ja alemmista sarjoista löydetyt helmet vaikuttavat ihan päteviltä. On vaikea sanoa, toimiiko kemia samalla tavalla heti alusta ja riittävätkö kaikkien nuorukaisten kyvyt, mutta luvassa on mahdollisuuksia monelle.

Ainakin Hyvinkään Falconsista tulleeseen Panu Huttuun ja jo viime kaudella väläytelleeseen Eemeli Tuoviseen, sekä rissun paikalta puolustukseen siirtyneeseen Wiljami Koskelaan kannattaa kiinnittää huomiota. Tai miksei vaikkapa junnuista nousseeseen Joona Sarvikkaaseen. Onhan noita.

Tukimies-linjaosastolla nähtiin toki myös muutoksia, mutta voisi sanoa, että tässä kohtaa optimismia löytyy paljon.

Idahon osavaltio on luonnollisestikin todella kuuluisa perunoistaan, mutta kyllä siellä osataan pelata myös jenkkifutista. University of Idaho Vandalsissa yhdessä pelannet Fa’avae Fa’avae ja Charles Akanno pystyvät pelaamaan niin linjassa kuin tukimiehinäkin. Saidou Jallow yhdessä Oskari ja Arttu Tapolan kanssa muodostavat ihan kelvollisen tukimiesosaston.

Linjaan tuli jo ennestään tuttu itävaltalainen Felix N’Twa, jonka kavereina nähdään aivan takuuvarmasti itsensä läpilyövä Luka Hietala ja tukimiehestä endiksi siirtynyt Juha Luuri.

Pitkä yhteinen historia


Crocodiles ja Butchers ovat pelanneet jo ammoisista ajoista alkaen vastakkain. Seuroilla on muutenkin paljon yhteistä, kumpikin on vuosikymmenien ajan panostanut vahvasti juniorityöhön ja kasvattanut melkoisen määrän omia kasvatteja Vaahteraliigaan. Harva seura on kyennyt vastaavaan, toisilla ei moiseen toimintaan ole edes kiinnostusta.

Perjantai-illan ottelu on seurojen välillä jo 56. kamppailu. Kokonaisuutena Crocodiles on niskanpäällä voitoin 32-22 ja kertaalleen on pelattu tasan. Todellisuudessa Butchers on voittanut suurimman osan merkityksellisistä peleistä, kuten nyt vaikkapa tuossa naapurissa viime syksynä pelatun Vaahteramaljan.

Ensimmäisen kerran joukkueet kohtasivat muuten jo 1990 I divisioonassa ja silloin Butchers vei voiton 22-10. Kymmenen kertaa joukkueet ovat kohdanneet pudotuspeleissä ja tuo historia puolestaan kertoo, että Butchers on juhlinut kahdeksan kertaa.

Pelinrakentaja Gwinner johtaa edelleen joukkoja


Viime syksyn mestaruuteen päättäneen Butchersin hyökkäystä johtaa edelleen ihan järjettömän huikean kauden pelannut Brandon Gwinner. Pelinrakentaja pelasi uransa parhaan kauden ainakin mitä Suomen vuosiin tulee.

Hänen mieluisimmat kohteensa ovat salamannopea Luukas Eerola, ikinuori Mikko Seppänen ja Phung Nguyen, mutta myös keskushyökkääjänä pelaava Micky Kyei poimii kyllä hanakasti palloja näppeihinsä.

Oman pienen twistinsä Butchersin hyökkäyksen juttuihin antaa toki se, että hyökkäyksen koordinointi on nyt uusissa käsissä. Mitä se sitten on käytännössä, jää luonnollisestikin nähtäväksi.

Yksi juttu, mikä nyt on ihan varmaa on se, että porvoolaisten linjapelaaminen kummallakin puolella palloa on edelleen silkkaa timanttia. Niin on aina ollut ja jos haluaa kristallipalloon kurkistaa, niin sitä se on tulevaisuudessakin.

Loppukaneetiksi vielä sen verran, että matsihan alkaa poikkeuksellisesti jo klo 17.30. Ilmatieteenlaitoksen sammakkotohtorit ovat luvanneet suorastaan helteistä keliä, eli aurinkorasvaa mukaan. Tervetuloa Wirokit Stadionille. Pääsylippuja voi hankkia ennakkoon www.lippu.fi ja jollei ole mahdollisuutta saapua paikan päälle, niin onneksi on olemassa Ruutu+ -palvelu, josta ottelun voi seurata kaikkien Vaahteraliigan pelien tavoin suorana lähetyksenä.