Crocodiles vei trillerin Porvoossa

17.07.2023, 20:50

Butchers v Crocodiles 21-28 (0-21)

Ihan alkuun pari juttua. Porvoon Keskuskentällä kohtasivat kaksi Vaahteraliigan parasta joukkuetta tällä hetkellä. Jonkun mielestä tämä voi olla vain mielipide, mutta tervemenoa tutustumaan myös tilastollisiin faktoihin.

Voitto, jonka Crocodiles kairasi mukaansa, ei todellakaan tullut helpolla. Toisaalta ei sitä kukaan edes kuvitellut, että tällä hetkellä ilmiliekeissä oleva Butchers helpolla taipuisi. Ei sellaista kuviteltu edes puoliajalla, jolloin Crocodiles oli Christian Powellin huikealla esityksellä karannut jo kolmen touchdownin johtoon.

Ai niin, muistinkos sanoa, että Powellin esitys oli huikea paitsi ensimmäisellä kolme TD:a miehelle tuottaneella ihan huikea, huikea se oli loppuun saakka. Todellisen sympaattisen huippu-urheilijan perikuva juoksi kamppailussa 213 jaardia. Siis yli kaksi kertaa kentän päästä toiseen ja vastassa oli sarjan kovin juoksupuolustus. Se on kovaa settiä se.

Sen lisäksi, että Powell siirtyi Vaahteraliigan TD-tilastossa (20023-2022) kakkoseksi ohi porvoolaisten Ville Kurvisen hän siirtyi myös juoksujaarditilaston kärkeen ohi Stephen Stokesin. On muuten sitten melkomoinen urheilija.

Itse ottelussa ensimmäinen puoliaika mentiin vierasjoukkueen puolustuksen nollatessa Porvoon Gwinner-raidin menestyksellä siinä sivussa hyökkäyksen otettua huikeat 306 jaardia ja kolme maalin johdon. Tahti oli tiukka, helle vaati veronsa ja tauolla sitten kotijoukkueen onnistui taas kerran tempaista muutama Väiski Vemmelsääri hatusta. Tutuksi tullut kuvio siis.

Ensin Crocodiles pelaa hyvän ensimmäisen puoliajan. Porvoo on hiukan telineissä. Kumpikin elementti on tuttu miltei jokaisesta joukkueiden pelaamasta matsista. Sitten Crocodiles ampuu itseään jopa kertasinkoa isommilla tuliaseilla miltei kaikkiin raajoihinsa ja Porvoo herää koomasta tekemään pelistä huippukamppailun arvoisen.

Draamankaari oli samanlainen kuin usein on nähty. Se ei suinkaan tarkoita, että vesipetojen leirissä tästä itsetuhoisesta toisesta jaksosta olisi jollakin masokistisella tavalla nautittu. Ei todellakaan.

Filip Zacok oikeastaan kiteytti homman jujun tuonnempana esiin ilmestyvällä videoklipillä osuvasti.

– Puoliajalla he tekivät omia säätöjään ja tuntui siltä, että ne osuivat kohdalleen, pyöritteli puolustuksen linjassa ansiokkaasti raatanut Zacok. Niin totta joka sana. Mutta tsekataan Zacokin video myöhemmin.

Voitto Butchersista tuli kaikkea muuta kuin helpolla tavalla. Jos huoltojoukkojen laatikoista ja laukuista olisi löytynyt Diapamia, sille olisi löytynyt kyllä myös käyttäjiä.

On vaikea sanoa edes Ruutu+ -lähetyksestä, onnistuiko Porvoo ottelun viime hetkillä Brandon Gwinnerin pitkällä heittopelillä vai ei. Tuomariston mukaan ei. Me emme sitä mene kiistämään. Sen sijaan porvoolaiset saattoivat kokea tilanteen oikeusmurhaksi. Toisaalta oli siellä pelissä muutama muukin tilanne, joka meni heille hiukan edullisemmin. Eivätköhän nämä kuuluisat fifty-sixty tilanteet pitkässä juoksussa aika tavalla tasan mene. Tai ainakin sitä vilpittömästi toivoo niin.

Kentällä voitto oli Crocodilesille kahdeksas peräkkäinen. Eli, lyhykäisesti; kentällä ei ole tappioita vielä tullut. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että mitä pidemmälle mennään, sitä lähempänä se tappio oikeasti on. Se, koska se tulee, ei ole tiedossa, eikä meillä sittenkään ole sellaista kristallipalloa käytössä, jos tulevaisuuteen näkisi. Tilattuhan se on jo kauan sitten, mutta toimitusta odotellaan edelleen.

Matsi oli hienoa propagandaa amerikkalaiselle jalkapallolle. Sitä haluaisi jefuromantikkona ajatella, että tällaista sen pitää aina olla. Parempi voittaa. Tai onnekkaampi. Tai joka tapauksessa toinen joukkueista. Katsomo pullistelee, äänijänteet venyvät. Spiikkeri hehkuttaa kotijoukkuetta täydelle katsomolle. Kentällä hiukan otetaan lämpöä ja tunteetkin nousevat pintaan. Peli loppuu ja kaikki ovat jälleen yhtä isoa jefuperhettä. Halataan, kätellään. Toivottavasti vielä tällä kaudella nähdään.

Porvoon Butchers, teillä on hieno joukkue. Te teette hyvää työtä. Tänään se ei ihan riittänyt, mutta varmasti matsi antoi uskoa tekemiseen ja siihen suuntaan, mihin joukkue on mennyt.

Meidän on parannettava ollaksemme sen arvoisia, että voittoputki jatkuu. Melkein tekeminen ei Vaahteraliigassa riitä. Sarja on niin tasainen, että kuudesta joukkueesta jokainen voi oikeasti voittaa toisensa päivänä minä hyvänsä. Nyt Crocodiles voitti, mutta se olisi voinut päättyä toisinkin.

Toivottavasti kaikki te, jotka katsoitte peliä Ruutu+ -lähetyksestä lähdette ensi viikolla paikanpäälle tsekkaamaan, miten paikallinen joukkue pelaa. Ties millainen kipinä sieltä iskee. Voisi kuvitella, että jos Porvoossa oli tänään satunnainen katsoja ensimmäistä kertaa paikalla… hän tulee uudelleen. Ja uudelleen. Hänestä kasvaa suomalaisen jenkkifutiksen suurkuluttaja. Heitä ei nimittäin ole liikaa.

Tänään Vaahteraliigan ottelu näytti parhaita puoliaan. Se näyttää sitä useammin kuin moni osaa arvatakaan. Kiitos joukkueille, teitte pelistä mahtavan kokemuksen. Joskin lopussa piti vetää henkeä aika syvään.