Kausi alkoi kontaten

18.05.2018, 20:49

Saints vs. Crocodiles 40-0 (27-0)

Crocodilesin kausi amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliigassa alkoi karulla konttaamisella Pyynikin urheilupyhätössä Tampereella.

Kauden ensimmäisessä ottelussaan sarjanousija Kuopio Steelersille hävinnyt Saints antoi nyt vieraille peruspelaamisen oppitunnin pallon kummallakin puolella.

Isäntien pelinrakentaja Kyle Nolan oli huikeassa tulosvireessä heittäen jo ensimmäisellä puoliajalla reilut 200 jaardia ja neljä touchdownia, joista ensimmäinen syntyi heti isäntien ensimmäisellä yrityksellä 50 jaardisella ruotaisulla Micky Kyeille.

Siinä missä Nolan oli kuin Midas konsanaan muuttaen kaiken koskettamansa kullaksi, Crocodilesin Wolverinesia vastaan loistanut hyökkäys rämpi syvällä suossa löytämättä pelastusrengasta.

Vierasjoukkue ei päässyt kertaakaan yrittämään pisteiden tekemistä ensimmäisellä puoliajalla ja toisellakin jaksolla konstit olivat keppoiset. Sen sijaan isännät juoksivat kaksi touchdownia ensimmäisen puoliajan neljän heittomaalin lisäksi nöyryyttäen vieraitaan totaalisella tavalla.

Ongelmakohtia Crocodilesin pelaamisessa oli useita. Sentteri Jonathon Moorehousen aloitussnäpit eivät tahtoneet osua pelinrakentaja Ben Wilkersonille, vaan muutaman huonon aloituksen jälkeen myös lähtökohdat hyökkäyksen tekemiselle olivat surkeat. On aivan eri asia lähteä liikkeelle 1 ja 10 asetelmasta kuin 1 ja 20. Tai 3 ja 25. Siinä ei paljon ole tehtävissä.

Kun taas lentopotkut tahtoivat mennä ihan minne sattuu, sai puolestaan Saints aivan loistavat kenttäasetelmat omalle hyökkäykselleen, eikä ole mitään syytä ihmetellä jos Nolanin tasoinen pelinrakentaja silloin kurittaa kovalla kädellä synkässä yössä vaeltanutta Crocodilesin puolustuksen takakenttää. Samaan hengenvetoon voisi tai pitäisi myös todeta, että ellei puolustuksen linja pysty luomaan painetta pelinrakentajalle, on turha olettaa takakentänkään tekevän ihmeitä.

Tekemistä jäi siis todella paljon vierasjoukkueelle. Sitä jäi niin hyökkäykselle kuin puolustuksellekin, eikä suinkaan kaikkein vähiten spessuille, eli erikoisjoukkueille.

Jos oikein kovasti etsii positiivisia asioita, niin kyllä niitä ehkä muutama löytyy. Ben Wilkersonia ei säkitetty kertaakaan. Christian Powell juoksi ihan hyvin, mutta tällä kertaa lähtökohdat olivat hankalat ja tehtävä aika haastava. Maxime DeFalcis ja Jaska Värinen taklasivat ihan kelvollisesti. Juhani Koivumäki poimi yhden rähmäyksen näppeihinsä. Muilta osin oli hiljaista.

Jo ottelun ensimmäisellä neljänneksellä nähtiin myös vierasjoukkueen ja erityisesti nuoren Timi Hietalan kannalta murheellinen tilanne, missä hänen nilkkansa murtui. Todella sääli, sillä otteet Wolverinesia vastaan olivat sellaisia, että luvassa oli enemmänkin Vaahteraliiga downeja. Nyt voidaan vain toivottaa nopeaa kuntoutumista ja uutta tulemista mahdollisimman pikaisesti.

Valmennusportaasta Janne Pisto availi hiukan sanaista arkkuaan ottelun jälkimainingeissa. Tyytyväisyyttä ei ollut mitenkään hirvittävän paljon havaittavissa linjakoutsin puheissa. Eikä varmasti ollut syytäkään.

– Tehtiin aivan kauhea määrä virheitä. Sen lisäksi tehtiin kaikkea sellaista, mitä ei taatusti ole harjoiteltu ja jätettiin tekemättä niitä asioita, mitä on harjoiteltu, aloitti Pisto analyysinsä.

– Taklaaminen oli aivan hirvittävää. Sanoin jo päävalmentajalle, että ensi viikolla pistetään kamat päälle ja harjoitellaan taklaamista. Se oli sellaista kädet suorana tanssimista ja mikäs siinä on hyökkääjien ollessa, manasi Pisto omiensa tekemistä.

– Jos jotain hyvää etsii, niin hyökkäyspelaamisessa oli toisella jaksolla pieniä valonpilkahduksia paikallistettavissa. Juoksupelissä oli toivoa antavia piirteitä, mutta päivän selväähän se on, että paljon meillä on tekemistä, tunnusti Pisto.

– Muistetaan nyt kuitenkin, että tämä oli kauden ensimmäinen matsi. Kyllä me tulemme tekemistämme parantamaan, mutta kieltämättä muutamat ongelma-alueet yllättivät viime lauantain treenipelin jälkeen. Yksi niistä oli snäpit ja toinen potkut, tiivisti Pisto.