We’re going bowling baby

02.09.2023, 22:48

Crocodiles v Royals 28-14 (14-7)

Vaahteraliigan ensimmäinen semifinaali pelattiin kerrassaan upeassa syyskesän iltapäivässä Wirokit Stadionilla. Jo kolme varttia ennen ottelun alkua alkoi yleisöä valua katsomoon, mitä harvoin suomalaisessa jenkkifutiksessa nähdään. Panoksena oli paitsi paikka Vaahteramaljassa, myös kolmannen kerran tällä kaudella Botnia Bowl.

Kotijoukkue Crocodiles sai tehdä ihan täyden päivätyön selvittääkseen tiensä naapuriin, OmaSp Stadionille, ja sen lisäksi pitääkseen Botnia Bowlin itsellään. Wasa Royals ei todellakaan antautunut helpolla.

Ottelun ensimmäinen neljännes alkoi mahdollisimman surkeasti kotijoukkueen kannalta, sillä aloituspotkun jälkeen elintärkeä tukimies Jaska Värinen loukkasi jalkaansa. Juuri huonommin ei olisi matsi voinut lähteä käyntiin. Paikkaajaksi löytyi onneksi Saidou Jallow, joten aivan katastrofiksi tilanne ei äitynyt.

Ensimmäinen neljännes mentiin oikeastaan todellista asemasotaa. Kumpikaan ei saanut hyökkäystään rullaamaan aivan toivotulla tavalla, joskin vierasjoukkue oli ehkä aavistuksen terävämpi kummallakin puolella palloa.

Tämä näkyi myös toisella neljänneksellä, sillä vieraat avasivat pistetehtailun Alpha Jallohin juoksumaalilla. Vaikka Jalloh on totuttu näkemään pääsääntöisesti laitahyökkääjänä, tänään eivät vaasalaiset olleet ottaneet ilmasirkustaan mukaan lainkaan. Pelinrakentaja Timothy Morovick nimittäin heitti ottelussa kokonaista kuusi kertaa onnistuen vain kerran.

Aivan kuten oletettiin, juoksua tulee. Sitä tuli ja tuli paljon. Sitä tuli kolmen miehen toimesta Jallohin ja Morovickin saatua tukea keskushyökkääjä Tom Suosteelta. Siistissä ja jännittävässä kamppailussa kolmikko sai kerättyä miltei 200 juoksujaardia yhteensä Morovickin oltua tehokkain 81 jaardillaan, 5,8 jaardin keskiarvolla ja yhdellä juoksumaalillaan.

Tuntui aivan siltä, että tuo vaasalaisten tekemä touchdown olisi herättänyt kotijoukkueen. Kaksikko Zach Whitehead – Christian Powell otti tässä kohtaa ohjat nimiinsä. Whitehead onnistui kahdesti heitoissa, joilla tuli reilut 30 jaardia ja Powell hoiti loput ottaen jaardeja saman verran nimiinsä punnertaen lopulta maaliin saakka.

Seuraavalla hyökkäysvuorollaan pelinrakentaja Morovickin juoksu neljännellä yrityksellä ei vienyt Royalsia uusiin, vaan joukkue menetti pallon kotijoukkueen haltuun Crocodilesin 39 jaardin linjalla.

Kotijoukkueen päästyä hyökkääväksi joukkueeksi edellä mainittu Whitehead – Powell kaksikko jatkoi omaa erinomaista toimintaansa. Powell löysi ensin Wiljami Koskelan lyhyellä kuviolla ja sen jälkeen ilmiömäisen esityksen tarjoillen Powellin. Powell karkasi miltei joka suuntaan rikkoen tukun taklauksia. Vain Joseph Penesumbun loistava suoritus pelasti vieraat maalilta yhden jaardin linjalla, mistä Whitehead sitten tosin juoksi pallon maaliin ja antoi Eetu Mäki-Maunuksen viimeistellä taukonumeroiksi 14-7.

Jos jollekin ei ollut käynyt selväksi, niin Royals oli tullut paikalle taistelemaan, ei pelkästään osallistumaan. Kyllä siinä henkeä vedettiin kotijoukkueenkin puolella ihan tosissaan. Toisaalta, Royalsillahan ei ollut yhtään mitään hävittävänä tähän kamppailuun lähtiessä. Sarjanousija pääsi pudotuspeleihin kynnettyään heinäkuussa kovin syvällä suossa.

Toisen puoliajan sai aloittaa kotijoukkue vastaanottamalla aloituspotkun. Crocodilesin hyökkäys toimi sen verran kuin sen pitikin. Lopulta Zach Whitehead juoksi ottelun toisen touchdowninsa kasvattaen kotijoukkueen johtoa yhdessä haarukkaan osuneen Mäki-Maunuksen kanssa numeroihin 21-7.

Pelihän ei kuitenkaan ollut millään tavalla ohi tai taputeltu. Jos joku niin kuvitteli, niin pieleen kuvitteli. Royals tuli vielä kerran väkisin peliin mukaan pelinrakentaja Timothy Morovickin omalla juostulla maalilla. Oltiin numeroissa 21-14. Yhden maalin peli ei ole millään lailla selvä, eikä johto turvallinen.

Ottelu oikeastaan ratkesi muutamaan nyanssiin. Yksi oli se, että kotijoukkueen puolustus oli todellakin vahva kahdeksan kertaa taklanneen Filip Zacokin ja luultavasti kauden parhaan ottelunsa pelanneen Elijah Watsonin, sekä taas kerran safety Aatu Tuokon johdolla. Myös nuori espanjalainen linjan päätypelaaja, Diego Paz Gonzalez lunasti häneen asetettuja lupauksia. Äh, koko helkkarin puolustus oli vahva.

Viimeisellä neljänneksellä kotijoukkue pystyi ottelun toisen maalinsa juosseen Christian Powellin touchdownilla lisäämään loppunumeroiksi 28-14.

Hiki tuli. Happi meinasi loppua. Pulssi nousi aika korkealle. Silti. Lopulta. We’re going bowling, baby! Crocodiles eteni Vaahteramaljaan kymmenennen kerran. Unelma siis elää.

Vierasjoukkueelle on nostettava hattu päästä. Nuori vaasalaisjoukkue teki kaudestaan upean. Kenelläkään ei todellakaan ole varaa ylenkatsoa tapaa, jolla joukkue on kehittynyt pelkästään kauden ensimmäisestä kamppailusta. Säkkiin ei tarvitse pukeutua. Ensi kaudella selvitellään taas Pohjanmaan herruutta! Nyt se jäi kolmannen kerran tällä kaudella Seinäjoelle. Kokonaislukemat ovat nyt 14-5 Crocodilesille. Silti Botnia Bowlin voittaminen tuntuu aina ihan hyvältä.

Vaahteramalja siis pelataan ensi viikon lauantaina 9. syyskuuta OmaSp Stadionilla. Crocodilesin leirissä toivotaan tietenkin, että jokainen lähtee mukaan kannustamaan vesipetoja. Kyllä nyt olisi jo sen toisen mestaruuden aika. Ensimmäisestä on kovin pitkä aika.