Crocodiles vs Roosters

Vaahteraliigan ottelu 9.7.2016 kello 18.00 Jouppilanvuoren tekonurmi

Lopputulos: 27 - 29 (21 - 14)

Otteluennakko

Kärkikaksikko vastakkain

Lauantai-illan huumaa koetaan Eevia Areenalla kun sarjan kaksi tappiotonta joukkuetta kohtaavat kotijoukkue Crocodilesin ja maanantaina vaasalaisen Royalsin vieraissa 13-6 kaataneen Roostersin iskiessä vastakkain. Kaksikko on voittanut kaikki pelaamansa viisi ottelua ja molemmilla on siis 10 pistettä.

Merkillepantavaa ottelussa on se, että Roosters on pelannut miltei vuoden ilman tappiota Vaahteraliigassa, sillä viimeksi joukkue on hävinnyt juuri Jouppilanvuorella 18. heinäkuuta 2015. Tuolloin numerot olivat kotijoukkueen eduksi 24-0. Vuotta aiemmin kukkopoikien siivet katkottiin melko huolella, sillä 2014 numerot olivat tuplaten tylymmät, eli 49-0 isännille.

Luonnollisestikaan tässä yhteydessä ei millään viitsi mainita kaikkia niitä kertoja kun Roostersilta on tullut kököttimeen ja krokotiilinnahkaa on ripusteltu sinne muiden voitonmerkkien sekaan. On meinaan niitäkin tullut matkalla jokunen. Itse asiassa aika monta.

Kukaan ei kuitenkaan voi kiistää sitä, etteikö kyseessä ole suomalaisen jenkkifutishistorian suurin ja kaunein. Roosters on voittanut eniten mestaruuksia, jotka se kaikki on saanut hankkia kotikentällään, sillä finaaliahan ei ole koskaan annettu pelattavaksi minnekään muualle kuin pääkaupunkiseudulle. Mikä puolestaan kertoo asenteen siitä, että vain siellä osataan tehdä asioita oikein. Mieluustihan sitä kuka tahansa itsensä finaaliin selvittänyt joukkue kotikaupungissaan pelaa, mutta näillä mennään.

Edellinen lause ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö Roosters olisi vuodesta toiseen ansainnut nauttimaansa arvostusta. Se vain kertoo samalla myös siitä, että todellista halua uusiutumiseen tai kokeilunhaluun ei liioin löydy.

Vaikka Roosters on dominoinut lajia pitkään, mahtuu senkin historiaan sysimusta kausi, sillä vuonna 2011 joukkuetta riepoteltiin niin, että sulta pöllysivät ja pitkään. Seinäjoella tuli siipeen peräti 84-0. Sen jälkeen joukkue onkin hankkinut uudet miehet jokaiselle pelipaikalle ja onhan sinne joka omakin kasvatti noussut mukaan. Muodonmuutos tapahtui kuitenkin todella nopeasti, sillä jo seuraavalla kaudella Roosters voitti finaalissa Wolverinesin 20-17.

Viime kaudellahan Roosters aloitti hieman nihkeästi, mutta taas syyskuussa joukkue nosteli kannua kaadettuaan silloin Crocodilesin pistejuhlissa 45-31. Tällä kaudella joukkue on voittanut Crocodilesin tavoin kaikki pelaamansa ottelut, mutta tälläkin erää se säkenöinti, mitä esimerkiksi viime kauden finaalissa nähtiin, on jollakin tavalla vielä puuttunut joukkueen tekemisestä. Turha kuitenkaan olla huolissaan, kyllä se sieltä kauden mittaan taas löytyy.

Tilastojen valossa
Ottelussa nähdään Vaahteraliigan kaksi parasta puolustusta. Crocodiles on antanut ottelussa keskimäärin 7.4 pistettä, eli käytännössä yhden touchdownin. Roosters puolestaan on antanut vastustajilleen keskimäärin 12.6 pistettä, eli hiukan vajaat kaksi touchdownia, tai no, kaksi TD:a ilman lisäpisteitä.

Hyökkäysten osalta Crocodiles on myös sarjan ykkänen ainakin toistaiseksi. Keskimäärin Vaahteraliigan paras pelinrakentaja, Justin Sottilare, on pyörittänyt ilmasirkustaan 36.6 pisteen arvosta. Roosters on kyennyt taiteilemaan kolmanneksi parhaan keskiarvon, eli 33.6 pistettä.

Yleensä juuri Roosters on ollut Vaahteraliigassa se joukkue, joka on takonut taululle murhaavat tilastot juuri heittopeleillään. Tällä kaudella homa ei olekaan pelittänyt ihan menneiden vuosien tapaan, sillä Roostersin heittohyökkäys on tilastojen valossa liigan surkein. Sen jaardien keskiarvo ottelua kohti on 136.0 eli peräti 23 jaardia huonompi ottelua kohti kuin toiseksi huonoimmalla, eli Royalsilla. Sen sijaan Crocodilesin heittopeli on toiminut. Justin Sottilare on pommittanut eniten jaardeja (1321), eniten touchdowneja (21), vähiten syötönkatkoja (1) ja vieläpä parhaalla ottelukohtaisella keskiarvolla (264.2).

Sen sijaan juoksuhyökkäys on Roostersilla toiminut pelottavan hyvin. JOukkue on Vaahteraliigan ykkönen Jaycen Taylorin johdolla. Mies on kantanut palloa tähän mennessä 61 kertaa ja yhteensä 575 jaardia. Sen lisäksi pelinrakentaja Micah Brown on tykännyt enemmänkin juosta itse kuin heittää pinkomalla 20 kertaa ja 256 jaardia. Ottelua kohti Roosters on juossut pallon kanssa 120 jaardia enemmän kuin Crocodiles. Tähän saattaa vaikuttaa se, että kotijoukkueen keskushyökkääjä Kevin Marshall Jr oli käytännössä pari ottelua sivussa loukkaannuttuaan Porvoossa jo ensimmäisellä neljänneksellä ja ollen kokonaan sivussa TAFT-matsin, jossa nyt todennäköisesti jaardeja olisi jonkun verran saattanut tulla. Joka tapauksessa Roostersin vaarallisin ase on juoksupeli, jonka pysäyttäminen onkin Crocodilesille elintärkeää.

Seuraa vaikka heitä
Vierasjoukkueen hyökkäyksestä kannattaa kiinnittää huomiota niin pelinrakentaja Micah Browniin, joka tykkää juosta itsekin, eikä ole pelkkä pallon heittäjä. Sen lisäksi joukkueen keskushyökkääjä Jaycen Taylor on liigan liukkaimpia kavereita.

Kotijoukkueen hyökkäyksestä mielenkiinto kiinnittyy tietenkin pelinrakentaja Justin Sottilareen, mutta myös juoksupeli olisi saatava kulkemaan, eli mitä tekee Kevin Marshall Jr? Laitahyökkääjistä Timothy Thomas on ollut sarjan paras tähän mennessä.

Puolustusten osalta vieraiden takakentälle on palannut ex-krokotiili Pekka Rantala, jolla on varmasti hommia ihan kohtuullisesti lauantaina. Myös Porvoosta hankittu Sebastian Karbin on todella kova kaveri tontillaan.

Crocodiles puolustuksessa katseet kääntyvät June Robinsoniin, Filip Zacokiin ja varmasti myös koko puolustuksen tukimiesosastoon.

Muutama muutos joukkueeseen
Crocodilesin joukkue on hiukan muuttunut kolmen viikon tauon aikana. Portugalilainen Miguel Valente ei koeajallaan kyennyt ottamaan paikkaa pelaavasta kokoonpanosta hyökkäyksen linjasta, joten mies sai palata kotimaahansa. Nuoren Antti Rinta-Ahon kausi puolestaan päättyi polvivammaan. Tilalle saatiin hyökkäyksen linjaan kokemusta ripakopallinen, sillä Harri-Pekka Aho ja Antti Ojala pukeutuvat jälleen vihreään nuttuun. Puolustuksen linjaan tuli tuttu kasvo englantilaisen Thomas Malagodin muodossa.

Juoksupelejä tukkimaan saatiin lisäksi Ranskan maajoukkueen aloittava tukimies Matthieu Fayard ja myös Jarno Pynttäri palaa puolustukseen.

Kaiken kukkuraksi kuusi omaa junioria seuran kautensa päättäneestä U19-joukkueesta on liittynyt edustusjoukkueen ryhmään, jossa on päävalmentaja Henri Kotasen laskelmien mukaan nyt 47 pelaajaa. Ei lainkaan huono juttu, sillä lajihan on juuri sellainen, että särkymävaraa pitää olla.

Fayard ja Malagodi eivät tässä pelissä ole vielä käytettävissä.

Muutama muuttuja
Viikonloppunahan kaupungissa järjestetään Tangomarkkinat. Se tarkoittaa sitä, että jäähallin parkkialue ei nyt ole käytössä, vaan pysäköinti on ns. avotekojään paikalla. Sen lisäksi pysäköidä voi myös hyppyrimäkien läheisyydessä ja ainakin näillä näkymin myös uuden jäähallin pihassa.

Kannattaa myös huomioida, että ottelu alkaa poikkeuksellisesti klo 18.00, mutta Eevia Areenalle kannattaa tulla vaikkapa jo klo 14.00, jolloin seurojen U17-joukkueet kohtaavat SM-sarjaottelussaan.


Otteluraportti

Crocodiles joutui jälleen kerran tunnustamaan helsinkiläisen Roostersin paremmakseen. Kotijoukkueen edellinen tappio Vaahteraliigassa tuli juuri samaiselle punakoneelle viime syyskuussa ja taas heti perään nyt.

Vaikka ottelun ratkaisu monia hämmensikin, kokonaisuutena peli ratkaistiin jo tuota kenttäpotkumaaliyritystä aiemmin. Kotijoukkue hallitsi kyllä ensimmäistä puoliaikaa, mutta vierasjoukkue sai tauolta oman pelinsä siihen kuosiin, että nyt ei kotijoukkueen työkalupakista löytynyt ratkaisevia aseita.

Vieraiden Akseli Olinin potku, joka muutti numeroiksi 29-27 aivan ottelun lopussa näytti kyllä todella pahasti seilanneen maalipuiden yli ja ohi. Oletushan on, että maalipuut jatkuvat virtuaalisina taivaaseen saakka. Kun potkun katsoi takaviistosta se kaarsi ohitse.

Todellisuudessa Vaahteraliigan kuudennen ottelukierroksen kärkikamppailu ei kuitenkaan ratkennut tuohon niin sanottuun kenttämaaliin, vaan isommassa kuvassa ratkaisu nähtiin jatkuvina pelitapahtumina kentällä läpi kamppailun ja varsinkin sen toisella puoliajalla.

Pelkkä ilmasirkus ei oikein riitä tällaisissa huippuotteluissa, joissa vastassa on parasta A-ryhmää oleva joukkue. Se nähtiin nytkin. On kuitenkin aivan turha osoitella syyttävällä sormella ainoastaan keskushyökkääjä Kevin Marshallia, sillä kyllä linjan on tehtävä ne blokit, että aukoista mahtuu edes hoikka poika pujottelemaan, aivan kuten Roostersin Jaycen Spears teki.

Ei ole tällä kaudella kukaan juossut Crocodilesin puolustuksen yli, mutta niin vain Roosters teki sen taas. Eikä siinä suinkaan kaikki. Ihan niin kuin mainoksessa sanotaan. Täältä pesee lisää. Koko alkukauden varjojen mailla seilannut vieraiden heittohyökkäys löysi nyt koneeseensa ne tarvittavat kierrokset, joiden voimalla kotijoukkueen puolustuksen takakenttää kuritettiin kunnolla.

Roostersin pelinrakentaja, Micah Brown, löysi kolmella pitkällä heittokuviolla Bernard Lusterin kahdesti ja Kimi Linnainmaan kertaalleen, eli tuloksena oli kolme heittotouchdownia. Voisiko sanoa, että käry kävi??

Ottelun ensimmäisellä puoliajalla Crocodilesin peli vielä kulki ihan kelvollisesti, mutta mukaan mahtui kyllä melkoisia munauksiakin. Yksi niistä oli se, että Roostersin ollessa valmis punttaamaan kotijoukkueella oli kentällä 12 pelaajaa ja vieraat saivat ilmaiseksi uudet yritykset.

Pelinrakentaja Justin Sottilare löysi heitoillaan Niko Lesterin kahdesti ja Timothy Thomasin kertaalleen ottelun toisella neljänneksellä. Vieraiden pelinrakentaja Micah Brown puolestaan pommitti kolmella komealla siivulla isäntien takakentän viipaleiksi. Roostersin heittotouchdowneista vastasivat Bernard Luster yli 50 jaardin kopilla ja toisella 25-jaardisella, sekä Kimi Linnainmaa 20-jaardisellaan.

Tähän saakka erittäin vakuuttavaa jälkeä heittopuolustuksena tehnyt Crocodilesin takakenttäkin oli tällä kertaa täynnä tavallisia kuolevaisia.

Peli kääntyi toisella puoliajalla. Siinä, missä vierasjoukkue löysi oikeat aseet ja alkoi toteuttaa niitä juttuja,. mitä se osaa parhaiten, kotijoukkue vastaavasti kadotti ne totaalisesti. Juoksupeli tyrehtyi linjaan joka kerta, eivätkä heitotkaan olleet niin tarkasti näpeissä kuin yleensä, sillä Justin Sottilarella aikaa ei ollut, eikä sen myötä paikkojakaan.

Roostersin puolustus ei antanut hetkenkään rauhaa kotijoukkueen linjalle ja juoksut tapettiin tukimiesten toimesta vahvasti. Koko kolmannella neljänneksellä Crocodilesin hyökkäys kävi kentällä kahdesti ja saldona oli tasan yksi vaivainen edetty jaardi, eli jo sekin kertoo kaiken siitä, mitä tauolla oli tapahtunut vierasjoukkueen juttutuokion aikana.

Ainoa plusmerkkinen suoritus toisella puoliajalla hyökkäyksen osalta oli se, kun Timothy Thomas vei maagisella kopillaan kotijoukkueen uudelleen johtoon Justin Sottilaren millimetrintarkasta heitosta.

Vastaavasti vieraiden keskushyökkääjä Jaycen Spears piti vihreänuttuisia pujottelukeppeinään. Melkoinen dejavu-ilmiö tuli monelle mieleen, sillä juuri samoin kävi viime syksyn finaaliottelussa. Sama kaveri ja samat kujeet. Elohopeamaiselle Spearsille kirjattiin 168 juoksujaardia. Crocodilesille koko ottelussa yhteensä 17. Ei tarvitse olla ydinfyysikko huomatakseen sitä, missä homma ratkesi.

- Peli ratkesi hirveään määrään virheitä. Missatut taklaukset olivat niitä suurimpia virheitä. Taklauskulmatkin olivat ihan OK, mutta ei sitten viety taklauksia kunnolla loppuun. Spears ei paljon tilaa tarvitse, harmitteli päävalmentaja Henri Kotanen, joka diplomaattisesti kieltäytyi ottamasta kantaa ottelun ratkaisseeseen kenttämaaliin. Moni muu sen sijaan otti kantaa ja tuomaristo olikin kohtalaisen punaposkinen poistuessaan kentältä.

Numeroista löytyy jenkkifutiksessa usein ratkaisu. Ne eivät valehtele. Jos numeroista haluaa kotijoukkueen osalta hakea positiivisia asioita, ne löytyvät puolustuksesta. Nuori Jaska Värinen oli taas äijä näyttäen mallia hiukan kokeneemmillekin pelimiehille. Kaveri saalisti aivan ylivoimaisesti eniten taklauksia kaikista kentällä käyneistä pelaajista, eli muhkeat 12.5. Myös Joonas Raatikainen ja June Robinson saivat hyvät numerot aikaiseksi, eli 7.5 taklausta mieheen.

Vaikka tappio aina kirveleekin, tämähän ei luonnollisestikaan ole mikään maailmanloppu. Ei vaikka joku saattaisi niin kuvitellakin. Kyseessä oli runkosarjan tällä hetkellä kahden parhaan joukkueen kova ja hikinen vääntö, josta ei tunnetta puuttunut. Pelihän oli sinällään siisti, mutta paljon kertoo se, että Roosters otti rankkuja massiiviset 14 kappaletta ja peräti 128 jaardia, joista suurin osa tuli kiinnipidoista. Crocodilesin vastaavat lukemat olivat neljä rangaistusta ja 29 jaardia.

Ongelma oli todellakin se taklaaminen. Epäilemättä sitä treenataan ennen seuraavia pelejä. Näin arveli myös päävalmentaja Kotanen.

Crocodilesilla on mahdollisuus kirkastaa mieltään ja kilpeään jo ensi lauantaina, jolloin Eevia-Areenalle saapuu vieraaksi Porvoon Butchers. Ottelu alkaa jälleen poikkeukselliseen kellonaikaan, eli 15.00.

© Crocodiles 2019

Powered by Capnova -- Design by Mainostoimisto Oddmob