Trojans vs Crocodiles

Vaahteraliigan ottelu 19.6.2016 kello 16.00 Yläkenttä, Turku

Lopputulos: 24 - 27 (17 - 6)

Otteluennakko

Kauden neljä ensimmäistä otteluaan Vaahteraliigassa tappioitta vaeltanut Crocodiles saa nyt eteensä lautasellisen astetta haastavampaa materiaalia kun edessä on kauden toinen vieraspeli. Matka vie Suomen entiseen pääkaupunkiin Aurajoen vehreille rannoille testamaan turkulaisen Anders Trojansin osaamista. Yleensä tuo osaaminen on ollut laadultaan varsin vankkaa, eikä ole mitään syytä epäillä, etteikö mäin olisi tälläkin kaudella.

Trojans on neljästä ensimmäisestä pelistään hävinnyt vain Roostersille, mutta kaatanut sitten siinä sivussa Saintsin, Royalsin ja TAFT:n. Luvassa on siis kiivas koitos vanhojen tuttujen kesken. Vuosien saatossa tämä kaksikko on tarjonnut kannattajilleen monenmoisia hetkiä. Viime kauden kaksi kohtaamista eivät todellakaan tehneet mitään poikkeusta tähän värikkääseen ja kiehtovaan linjaan. Molemmat ottelut olivat tiukkoja ja mieleenpainuvia.

Turussa Crocodiles ampui kaikilla mahdollisilla tuliaseilla itseään, ei ainoastaan jalkoihin, vaan lähes jokaiseen mahdolliseen ruumiinosaan ja onnistui häviämään ottelun niukasti 21-19. Tuo puolestaan jätti runkosarjan toiseksi viimeiseen otteluun melkoiset panokset runkosarjan voiton, playoffin kotiedun ja sen suhteen, kumpi kohtaa tuolloin kovassa iskussa olleen Roostersin välierässä ja kumpi saa kotiinsa pudotuspeleihin neljäntenä punnertavan 69ersin.

Viime elokuussa kyseessä oli yhdessä jalkapalloseura Apollon kanssa toteutettu hyväntekeväisyysmatsi, jossa teemavärinä oli pinkki ja aiheena Roosanauhakeräys. Voisi sanoa, että kaikki mahdolliset liikkuvat osat osuivat kohdilleen paremmin kuin koskaan. Tapahtumaan saatiin 1200 katsojaa, sää oli mitä parhain ja ottelu kerrassaan erinomaista peeärrää suomalaiselle jenkkifutikselle dramaattisine käänteineen. Kuten hyvään tarinaan kuuluu, kotijoukkue myös nousi takaa ohi väkisin ja voitti pelin enemmällä kuin kahdella pisteellä varmistaen lopulta runkosarjan piikkipaikan ja kotiedun pudotuspeleihin. Lukemat kirjattiin 31-27.

Paljon on muuttunut
Viime vuodesta paljon on muuttunut. Trojans päätti lähteä kauteen kahden suomalaisen pelinrakentajan, Porvoon Butchersista tuleen Miro Kadmiryn ja Sebastian Berndtssonin johdolla. Hyvin nopeasti huomattiin, että kolhut, kotimaisuus ja kuuppa eivät ole kovin hyvä kolmen koon yhdistelmä. Niinpä neljän ottelun jälkeen mentiin markettiin ja Suomeen lennätettiin uusi amerikkalainen pelinrakentaja, Max Shortell. Hänelle joutui tekemään tilaa takakentän puolustuksesta Cameron Gupton, jonka etureiden repeämä lähetti miehen joukkosidontapaikalle.

Uuden pelinrakentajan tuleminen kuvioihin on aina mielenkiintoinen ja osittain haastavakin juttu. Shortell on täysin toisen tyylinen pelinrakentaja kuin esimerkiksi Kadmiry, jonka vahvuuksiin kuuluu oma juoksu. Raamikas jenkki sen sijaan vaikuttaisi enemmän ns. pocketpasser -tyypiltä jo pelkän kokonsa puolesta. Nyt sitten katsellaan, mitä tekee hyökkäyksen koordinaattori Kim Wikström. Otetaanko pelinrakentajan pelikirja ja revitään omat piirrokset vai sanotaanko kuupalle, että näin mennään? Joka tapauksessa se on varmaa, että mitä pidemmälle kausi menee, sitä paremmin pelinrakentajan ja laitahyökkääjien kuviot alkavat toimia.

Amerikkalaisen pelinrakentajan saapumisella on kuitenkin myös toisenlainen vaikutus Trojansin joukkueeseen. Nyt kentällä ei nähdä enää samaan aikaan seinäjoellakin pelannutta Roman Runneria laitahyökkääjänä ja Chris Douglasia keskushyökkääjänä yhdessä Shortellin kanssa, koska vain kaksi jenkkiä voi olla kehissä samaan aikaan. Se on joko tai. Käytännössä se lienee sitten tai. Eli lyhykäisesti, Runner siirtyy puolustuksen takakentälle paikkaamaan Guptonia ja varjostamaan huikeassa vireessä alkukauden ollutta Timothy Thomasia.

Jos on muutoksia nähty troijalaisten leirissä, niin on tapahtunut myös vesipetojen kotikonnuilla. Aiemmin Turussa pelannut Joonas Raatikainen tuli Seinäjoelle vahvistamaan tukimiesosastoa ja on todellakin tehnyt sen vakuuttavasti. Nyt on sitten tuttujakin kavereita pysäytettävänä. Laitahyökkääjinä Trojansissa nähdään parikin tuttua kasvoa Simo Suurkuukan ja Juuso Mäkisen muodossa, mutta he jäävät takakentän murheiksi.

Edellisessä kamppailussa Crocodiles pisti nuoret miehet kehiin kun peli oli ratkennut TAFT:ia vastaan, mutta nyt kehissä ovat ainakin avauksessa tutut kasvot, eli puolustuksen takakentälle palaavat varmasti niin Juhani Koivumäki kuin Niko Lesterkin ja tukimieskalustoon liittyy June Robinson tukkimaan Douglasin juoksuja yhdessä Raatikaisen ja todella mainion alkukauden pelanneen Jaska Värisen kanssa.

Mitenkäs mennään koutsi Kotanen?
Crocodiles päävalmentajalla, Henri Kotasella, on joukkueen tavoin kauden toistaiseksi suurin haaste lautasellaan. Varmasti jotakin on koitettu keksiä, mutta tuskin kaikkea kerrotaankaan.

- Niin, vieraspeli Turun Yläkentällä on aina haastava. Turkua vastaan pelit ovat olleet aina tiukkoja ja mielenkiintoisia. Heillä on nyt uusi QB ja mielenkiinnolla odotan, että onko ajoitukset hiouttu kuntoon ja millä lailla tulevat peluuttamaan jenkkejä hyökkäyksessä, Kotanen valottaa ajatuksia sunnuntain kamppailun suhteen.

Lauantain TAFT-ottelussa kesken kamppailun sivuun jäivät Niko Lester, June Robinson, Juhani Koivumäki, Antti Rinta-Aho, eikä keskushyökkääjä Kevin Marshall Jr pelannut lainkaan. Kotanen kuitenkin vakuuttaa, että reissuun lähdetään sellaisella porukalla, että penkiltäkin löytyy vaihtopelaajia, eikä kaikkien tarvitse pelata koko ajan kahteen suuntaan.

- TAFT -pelissä laitettiin kakkoset kehään heti kun tilanne sen salli, Turkuun lähtee 35 pelaajaa pukeissa, sanoo Kotanen.

Ottelussa tullaan taatusti näkemään monenlaisia taistelupareja. Tietyt pelaajat nousevat aina esille.

- Meillä laitahyökkääjä Tim Thomas, keskushyökkääjä Kevin Marshall Jr, tukimies Joonas Raatikainen ja kokenut kulmapuolustaja Tuomas Leinonen ovat varmasti kavereita, joihin katseet kiinnittyvät. Turulta seuraamisen arvoisia pelimiehiä ovat ilman muuta ainakin linjasta Karri Kuuttila ja monitoimijenkki Roman Runner, pyörittelee Kotanen kun kysytään sunnuntain kamppailun impact-pelaajia.

Aika vaikea on nimetä suosikkia tähän kamppailuun. Toki Crocodiles on pelannut vahvasti kummallakin puolella palloa, mutta Trojansilla on ollut muutama mustelma enemmän ja peli ehkä hiukan enemmän vielä hakusessa. Trojansin hyökkäys on varsin tasapainoinen, sillä juosten on Douglasin johdolla kerätty jaardeja 429 ja heittämällä 688. Yhteensä Trojans-sentteri on snäpännyt pallon 217 kertaa, joista juosten on lähdetty liikkeelle 92 kertaa ja heittäen 115 kertaa. Keskiarvoina juoksu on tuottanut 4.7 jaardia yritystä kohti ja heitto 6.0 jaardia.

Crocodilesin vastaavat numerot kertovat sentterin antaneen pallon pelinrakentaja Justin Sottilarelle yhteensä 232 kertaa, joista heitto on lähtenyt miehen kädestä 129 kertaa ja 104 kertaa on soikio isketty pallonkantajan hyppysiin. Heittojaardeja on kuitenkin kertynyt kerrassaan mukavasti, eli 1116 ja keskiarvoksi saadaan näin 8.7. Juoksujaardeja on vain 448 ja keskiarvo on 4.3.

Puolustuksista kannattaa Trojansin kohdalta esiin kaivaa takakentän Ville-Veikko Suojanen, joka pääsi viime kaudella kotiottelussa pari kertaa hassuttamaan Crocodilesin puolustusta myös lentopotkufeikeillään. Myös Sami Toivonen on ikävä kaveri juoksua pysäyttäessään.

Jos nyt jotakin uskaltaa ennustaa, niin pisteitä tulee kumpikin joukkue tässä kamppailussa tekemään, ellei jotain varsin kummallista tapahdu. Toinen juttu, jonka uskaltaa luvata on se, että luvassa on taatusti kiihkeä ja tiukka vääntö. Näin se on ollut miltei poikkeuksetta Trojansin kanssa, eikä ole ainuttakaan syytä arvella, etteikö homma olisi näin tälläkin kertaa.


Otteluraportti

Crocodiles haki ensimmäisen voittonsa Turun Yläkentältä sitten vuoden 2011, jolloin Trojans oli koko Vaahteraliigan yhteinen ja yleinen nyrkkeilysäkki. Tuolloin numerot kirjattiin vierasjoukkueelle 77-7. Myös vuonna 2010 Yläkentällä oli kohtuullisen kivaa. Silloin numerot kirjattiin Crocodilesille 63-0. Vastaavasti listaan voisi liittää muutaman huomattavasti epämiellyttävämmänkin reissun, mutta antaapa nyt olla.

Helpolla tuo voitto ei mukaan lakeuksille lähtenyt, mutta eihän se olisi puoliksikaan niin maukasta, jos kaikki pelit päättyisivät ylivoimaiseen voittoon.

Ottelun ensimmäisellä puoliajalla kamppailu kulki kotijoukkue Anders Trojansin johdolla. Heti ensimmäisellä hyökkäysvuorollaan kotijoukkue pystyi pistämään pisteitä taululle keskushyökkääjä Chris Douglasin lyhyellä juoksulla ja potkaisija Joni-Petteri Malkan lisäpistepotkulla. Malka vei joukkueensa jo 10-0 –johtoon toisella neljänneksellä, mutta myös vierasjoukkue alkoi vähitellen saada koneensa käyntiin ja Kevin Marshall Juniorin juoksu kavensi numeroiksi 10-6.

Ensimmäistä otteluaan Trojansin asussa pelannut pelinrakentaja Max Shortell osoitti nopeasti olevansa kovan luokan vahvistus isännille. Heittopeli sai täysin uuden ulottuvuuden Trojansillakin, sillä 50 jaardin siivu aiemmin Crocodilesiakin edustaneelle Juuso Mäkiselle tuotti jokseenkin komean touchdownin. Lisäpistesuorituksen jälkeen taukonumerot olivatkin valmiit, eli 17-6.

- Tauolla tehtiin muutama muutos niin puolustukseen kuin hyökkäykseenkin. Vaihdettiin hieman pelaajien paikkoja ja haettiin erilaisia reagointivaihtoehtoja, kertoi joukkueen päävalmentaja Henri Kotanen puoliajan viilauksesta.

- Ensimmäisellä puoliajalla Trojansilla oli käytännössä kolme saumaa ja kolme kertaa he iskivät myös kolmella isolla pelillä. Ei saatu pysähtymään heidän hyökkäystään niissä kohdissa, Kotanen jatkoi.

Toisella puoliajalla Crocodiles kavensi Justin Sottilaren löydettyä heitollaan Timothy Thomasin, joka teki kauden kymmenennen touchdowninsa 10 jaardin heittopelillä.

Trojans iski vielä takaisin. Tarjolla oli melkoinen pommi, sillä akseli pelinrakentaja Shortellin ja Mäkisen välillä toimi jälleen, nyt peräti 81 jaardin verran. Näin Malkan potkun jälkeen kotijoukkue oli 24-13 –johdossa kun kolmatta neljännestä oli jäljellä reilut kuusi minuuttia.

Peli on kuitenkin pelattava loppuun saakka ennen kuin kannattaa isommin tuulettaa. Niin myös tällä erää. Heti viimeisen neljänneksen aluksi Justin Sottilare heitti kauden 20. touchdowninsa, jonka toimitti maalialueelle saksalainen AndréFeuerherdt. Lisäpistettä ei potkittukaan, vaan heitto löysi ottelun sankariksi nousseen Spencer Cutlanin ja oltiin lukemissa 24-21 isännille.

Isännät lähtivät hakemaa sitä lopullista tappoiskua Crocodilesin 39 jaardin viivalta, mistä pelinrakentaja Max Shortell viskoi pelivälineen taivaalle…. ja se päätyi kulmapuolustaja Tuomas Leinosen näppeihin. Näin Crocodiles kuittasi pelivälineen itselleen ja pääsi hakemaan ratkaisua.

Vielä sitä ei nähty, mutta vieraiden puolustuksen pysäytettyä ansiokkaasti Trojansin etenemisen nähtiin episodi, jonka voisi sanoa kääntäneen ottelun. Kun Ville-Valtteri Suojasen puntti meni niin sanotusti pahasti peffalleen, eli viime kaudella Yläkentällä kahdestikin Crocodilesia jekuttanut Suojanen joutui nyt maistelemaan karvasta kalkkia möhlittyään lentopotkun, josta Crocodiles sai pallon haltuunsa isäntien 18 jaardin viivalla.

Olisihan homman voinut ratkaista helpomminkin, eli TD:lla, mutta nyt ei päästy maalialueelle Trojansin puolustettua sitkeästi, joten homma meni kenttämaaliyritykseksi, jonka Spencer Cutlan kengitti sisään pelikellon kertoessa, että aikaa on jäljellä 2.55 minuuttia. Numerot olivat tasan kun Trojans pääsi hyökkäämään omalta 25 jaardin kohdaltaan.

Kukaan ei taatusti voi väittää, että ottelut näiden kahden joukkueen välillä olisivat tylsiä. On ihan varma asia, että kun Trojans ja Crocodiles iskevät yhteen, silloin sattuu ja tapahtuu. Niin tälläkin kertaa.

Trojansin hyökkäysvuoro ei suuremmin kohua aiheuttanut ja näin Suojanen pisti pallon taivaalle osuen tällä kertaa myös pelivälineeseen. Nyt tulikin todella loistava lentopotku, sillä se päätyi vieraiden haltuun vitosen viivalla, eli oltiin todella syvällä Crocodilesin alueella.

Hommahan ei mennyt alkuunkaan pelikirjan mukaan. Tarjolla oli yksi koppi ja pari epäonnistunutta heittoa. Ja punttihommia. Spencer Cutlanín lentopotku oli 40-jaardinen siivu, jonka nappasi näppeihinsä entinen krokotiili, Roman Runner. Sen sijaan, että Runner olisi heiluttanut kättä päänsä päällä ja ottanut fair catchin mies lähti palauttamaan palloa vieläkin syvemmälle Crocodilesin alueelle.

Se ratkaisu oli kohtalokas. Ei ainoastaan tuossa tilanteessa, vaan koko ottelun kannalta. Ja jos halutaan katsoa vieläkin pidemmälle, tuo töppäys saattoi maksaa jopa pudotuspelien kotiedun, mutta näistä asioista voi jutella sitten kristallipallon kanssa tuonnempana.

Joka tapauksessa Crocodilesin puolustuksen linjamies Filip Zacok nappasi Runnerin rähmäämän pallon näppeihinsä antaen vierasjoukkueelle mahdollisuuden tehdä jotakin niin kovin epätodennäköistä kuin voittaa matsin Yläkentällä.

Feuerherdtin ja Cutlanin kopeilla tultiin omalta 39 jaardin viivalta Trojansin 24 jaardin kohdalle. Siitä Justin Sottilare haki parilla heitolla touchdownia, mutta eivät olleet taivaankappaleet kohdallaan. Näinpä ratkaisua lähdettiin vierasjoukkueen toimesta hakemaan kenttämaalilla ja sen pisti haarukkaan Spencer Cutlan kun kellossa oli jäljellä vaivaiset 10 sekuntia.

Trojansin ja Max Shortellin ”hail Mary”, pitkä heittokuvio, ei enää tuottanut tulosta ja näin pisteet lähtivät vierasjoukkueen mukana suorittamaan maakuntamatkailua Pohjanmaalle. 5 ja 0. Ei siinä sen kummempaa.

Alkukauden Crocodiles on saanut kuittia joka suunnasta siitä, miten joukkue on sarjan kärkiryhmässä vain helppojen peliensä ja suosiollisen sarjaohjelmansa johdosta. Selvä. Olkoon niin. Siis viisi helppoa vastustajaa?

Joka tapauksessa jokainen peli on pelattava ja jokaista vastustajaa on syytä kunnioittaa. Harvoja pelejä voitetaan sen enempää sosiaalisessa mediassa kuin muuten vain puhumallakaan.

- No, nyt on sitten pelattu se eka peli kovaa vastustajaa vastaan, jos näin voi sanoa, ja voitettu sekin. Tauon jälkeen testataan Roosters ja sitten tiedetään asetelmat kun kaikki on kohdattu, myhäili joukkueen päävalmentaja Henri Kotanen valitellen pulssinsa korkeutta vielä ottelun jälkeenkin.

Pelissä nähtiin myös se kummallisuus tälle kaudelle, että Justin Sottilaren heitto ei mennytkään oikeaan postinumeroon, vaan sen nappasi hyppysiinsä kotijoukkueen Roman Runner.

- Se syötönkatko oli hyvää pelinlukua meilläkin pelanneelta Roman Runnerilta, hiukan huono heitto ja vähän huonoa tuuria, mutta onneksi se ei ratkaissut mitään, analysoi Kotanen tuota interiä.

Vastaavasti kokenut kulmapuolustaja, Tuomas Leinonen, nappasi myös syötönkatkon, joka pohjusti lopulta mahdollisuuden voittoon. Filp Zacokin nappaama rähmäys oli myös erittäin olennainen juttu. Paljon sai kehuja myös Trojans päävalmentaja Henri Kotaselta.

- Heidän nopeutensa kyllä korostui nyt. Trojans oli joukkueena paljon nopeampi kuin tähän mennessä kohdatuista kukaan. Lisäksi heidän uusi pelinrakentajansa oli todella erinomainen. Sen lisäksi, että mies pistää palloa tarkasti laitahyökkääjille, hän kyllä juoksee, jos siihen annetaan saumaa, kehui Kotanen vastustajaa.

- Meiltä Filip ja June olivat todella isossa roolissa, kiitteli Kotanen puolustuksen avainhahmoja.

Heidän pysäyttämisensä ei tuntunut sääntöjen puitteissa onnistuvan millään. Trojans onnistui keräämään pitkästi yli 160 jaardia rangaistuksia, ja se on melkoisen paljon se. Yksi typerimmistä oli yleensä kovana ja rehtinä pelimiehenä pidetyn Sami Toivosen törkeily. Isku kypärällä suoraan Timothy Thomasin kypärään lähettikin miehen ansiosta aikaistettuun kylpyyn. Moista ei kovassa kontaktilajissa kaipaa kukaan.

- Meillä on edelleen ensimmäisenä tavoitteena kotietu pudotuspeleihin ja seuraavana pääsy finaaliin. Tauon jälkeen saadaan vastaan Roosters kotona ja sitten on kohdattu kaikki vastustajat Vaahteraliigassa. Sen jälkeen on sitten jonkinlainen käsitys siitä, missä kohtaa ollaan ja mitä pitää tehdä, Kotanen tiivisti tilanteen.

Mielenkiintoista on myös pelikellon hallinta. Pallo oli isäntien hallussa koko ottelussa vaivaiset reilut 17 minuuttia vieraiden pidettyä sitä itsellään lähes 31 minuuttia. Eipä ihme, että lajia kutsutaan vihreän veran shakiksi. Aika ja tila ratkaisevat. Tällä kertaa Crocodilesin eduksi.

Linkit

Tilastot

© Crocodiles 2019

Powered by Capnova -- Design by Mainostoimisto Oddmob