Royals vs Crocodiles

Vaahteraliigan ottelu 24.7.2016 kello 15.30 Kaarlen kenttä, Vaasa

Lopputulos: 24 - 32 (10 - 16)

Otteluennakko

Sunnuntaina kun Crocodiles matkustaa Vaasaan Royalsin vieraaksi, kaikki katseet kääntyvät jälleen Pohjanmaalle. Royalsille kyseessä on tätä elämää suurempi koitos, sillä joukkue ei ole toistaiseksi kyennyt kuin näennäisesti haastamaan Vaahteraliigan isot pojat. Tähän mennessä joukkue on ottanut ainoat pisteensä nollakerhon TAFT:lta kahdesti ja sarjan toiseksi viimeiseltä, Porvoon Butchersilta, kerran. Näillä pisteillä kovasti kohuttu joukkue on sarjataulukossa viidentenä taistellen kynsin, hampain, haarniskoin ja kaikenmoisin ilvein viimeisestä pudotuspelipaikasta.

Crocodilesille kyseessä on yksi runkosarjan ottelu muiden joukossa, mikä ei suinkaan tarkoita, etteikö kyseessä olisi taas kauden tärkein matsi, sillä joka viikkohan seuraava peli on juuri sillä hetkellä se kauden tärkein, eli vesipetojen leirissä ei ole millään tavalla varaa aliarvioida paikallisottelua. Tietenkään kumpikaan ei halua kamppailua hävitä missään tapauksessa, mutta paineet taitavat kuitenkin olla Vaasan suunnassa, sillä Crocodiles ei voi paikkaansa playoffeissa menettää kuin totaalisella sulamisella ja käytännössä kaikkien loppujen peliensä häviämisellä.

Jo keväällä Royalsin vieraillessa Seinäjoella saatiin esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Vaasassa on joukkuetta rakennettu kuten menestyviä joukkueita oikeasti isossa maailmassa rakennetaan, eli puolustuksen kautta. Tämähän on tietenkin yksi näitä kuuluisia jefuviidakon kuolemattomia sananlaskuja, eli "hyökkäykset voittavat otteluita ja puolustukset mestaruuksia", eli kyllä joukkueen rakentanut jokapaikanhöylä, Seppo Evwaraye, ihan käryllä on hommasta.

Nousu divarista Vaahteraliigaan on ollut kuitenkin monessa mielessä ohdakkeinen, sillä kabinetin kauttahan Royals lopulta sarjaan nousi, vaikka ajatuksena olikin ottaa paikka pelaamalla. Toisaalta, Royalsin nousu oli paras juttu lajille moniin aikoihin. Hype, joka Vaasassa on onnistuttu rakentamaan joukkueen ympärille on monien mielestä yliarvostettua hömpötystä, mutta näinhän ei todellakaan ole. Sen sijaan Royals on onnistunut kertomaan niistä asioista, mitä he tekevät ja paikallinen media on osatnut jutun, jonka kautta myös katsojat ovat löytäneet paikalle.

Moista tekemistä on aivan turha kenenkään kadehtia millään tavalla. Sen sijaan monellakin Vaahteraliiga-paikkakunnalla saattaisi olla pienen tai kenties jopa suuremmankin itsetutkiskelun paikka. Jos homma onnistuu Vaasassa, miksi se ei muka onnistuisi muuallakin? On typerää vedota siihen, että on mökkeilyä tai kaupungissa on paljon lajeja tai siihen, että kilpailu on kovaa. Arveleeko joku, ettei näin olisi muka Vaasassa. Viimeksi kun tuli karttaa katseltua ja merellä kalassa käytyä se tapahtui juuri Vaasan rannikolla, missä muuten on mökkejä sitten ihan jonkin verran ja mukavia veneilyreittejä ihan joka janoon. Suomen jenkkifutis tarvitsee Royalsin kaltaisia ilmiöitä, kunhan ne kestävät, eivätkä katoa yhtä nopeasti kuin maisemille tulivat.

Seinäjoen suunnassa terve kilpailu on vain ja ainoastaan tervetullutta, sillä näin lajista keskustellaan ja laji näkyy enemmän kuin koskaan aikaisemmin tällä maailman kolkalla. Seinäjoen suunnasta Royals voi myös mieluusti tehdä kaikkea hienoa, kunhan pysyvät ruodussa kentällä ja pisteet kulkeutuvat Seinäjoelle. Ai niin, ja kaikille teille, jotka näette kuittailua ja peikkoja mönkimässä sängyn alta, niin tässä kohdassa kuuluu hyväntuulisesti vain hörähtää koko jutulle.

Sitten faktoihin
Joukkueet ovat kohdanneet näillä nimillä tasan kerran Vaahteraliigassa. Se tapahtui toukokuussa Eevia Areenalla. Sitä aiemminkin on toki kohdattu vaasalaisia soikiopallon parissa. Nimenä on ollut joko West Coast Vikings tai Wasa Warriors. Tällä sarjatasolla vaasalaiskollegoiden kanssa on isketty kipunoita kentällä kausilla 2001-03, sekä kuluvalla kaudella. Ensimmäinen yhteinen tapaaminen jefun parissa lajin rantauduttua näille kulmille nähtiin kuitenkin II divisioonassa jo 1988 ja silloin Warriors kaatoi Crocodilesin kotonaan 14-13. Kaudella 1991 joukkueet kohtasivat I divisioonassa, jonka Crocodiles voitti voittaen siinä sivussa jokaisen ottelunsa. Warriors kaatui Seinäjoella 30-8.

Kaudella 2001 West Coast Vikings jäi Vaahteraliigassa viimeiseksi ja kärsi Seinäjoella tappion numeroin 51-7. Samalla kaudella Crocodiles voitti ainoan Suomen mestaruutensa. Siitä on muuten jo aika kauan. Vikings sai lisenssin liigaan myös seuraavalle kaudelle, jolloin Crocodiles voitti Palosaarella pelatun ottelun 33-7. Seuraavalla kaudella Vikings pääsi kahdella voitolla pudotuspeleihin, minne tuolloin pääsi kuusi parasta. Kappas, kappas, sillä sarjassa kolmanneksi sijoittunut Crocodiles kiitti ja kumarsi saatuaan juuri vaasalaiset pleijareissa vastaansa ottaen kauden kolmannen voittonsa ja samalla kolmannen myös Seinäjoella samalla kaudella, sillä tuolloin Vaasasta ei löytynyt kenttää lajille liigakäyttöön. Ottelut päättyivät Crocodilesille 34-0, 28-7 ja pudotuspeleissä 34-12. Sittemmin vaasalaiset katsovat liigakartalta tähän kauteen saakka. Näin pääsarjatasolla Crocodiles on voittanut kaikki vaasalaisia vastaan pelatut viisi kamppailua piste-erolla 146-32.

Kauden ensimmäisessä keskinäisessä kamppailussa nähtiin puolustusten juhlaa. Kummankaan joukkueen hyökkäyspeli ei ollut ihan sitä parasta mahdollista, vaan palloja putoili, eikä juoksukaan oikein kulkenut. No, ehkäpä on sitten syytä antaa krediittiä puolustuksille. Royalsin kovin kasvo oli NFL-ryhmissä vieraillut Chris Young, joka on todellakin sarjan ykkösnimiä tukimiesosastolla ja ehtii sen lisäksi vielä hääräämään tarvittaessa hyökkäyksessäkin pallonkantajana. Young on ilman pienintäkään epäilystä yksi kaikkien aikojen kovimmista Amerikan avuista Suomessa. Kannattaa todellakin seurata kaverin tekemistä kentällä, oli hän sitten milloin missäkin.

Royalsin juoksupuolustus on Vaahteraliigassa sijalla kolme, heti Roostersin ja Crocodilesin jälkeen. Keväällä Kevin Marshall onnistui juoksemaan reilut 100 jaardia vaasalaisia vastaan, mutta keskiarvo on siitä kohtaamisesta pudonnut lukemaan 110.3 kun se Crocodilesin kohdalla on 96.7. Vaasalaisten heittopuolustus on myös kohentunut ja ollut todella erinomainen, sillä liigan tilastojen mukaan se on liigan paras. Joukkue on antanut vain 152.6 heittojaardia ottelua kohti. Crocodilesin heittopuolustus puolestaan on sijalla kolme.

Kokonaisuutena Vaahteraliigan paras puolustus löytyy kuitenkin Seinäjoelta pisteiden valossa. Jaardeilla kun ei pelejä voiteta, on olennaisempaa olla antamatta pisteitä. Crocodiles puolustus on ottelua kohti antanut vain vaivaiset 12.1 pistettä, kakkosena oleva Roosterskin 14.9 ja Royals, joka muuten löytyy kolmannelta sijalta, on antanut 16.4 pinnaa matsia kohden. Suurin ero joukkueiden välillä on kuitenkin hyökkäyksissä. Crocodiles on ollut Vaahteraliigan tehokkain pisteiden tekijä taottuaan keskimäärin 37.4 pistettä taululle. Royals on sarjan kolmanneksi heikoin tässä kategoriassa, sillä pelinrakentaja Isaac Fisherin johtamat joukot ovat saaneet aikaiseksi vain 22.3 pinnaa ottelussa eli noin kolme maalia.

Miten tähän on tultu?
Crocodilesin osalta kausi on sujunut jokseenkin toiveiden mukaisesti poislukien tappio kotikentällä Roostersille lukemin 29-27. Muut ottelut ovatkin sitten päättyneet voittoihin. Matkalla on murjottu Saints kotona 62-0, TAFT kotona 42-0, Butchers vieraissa 35-7 ja 52-19 kotona. Tiukat pelit on pelattu Roostersin lisäksi Trojansia vastaan vieraissa, joka päättyi Crocodilesin voittoon loppuhetkien kenttämaalilla 27-24, sekä tietenkin Royalsia vastaan, joka siis päättyi 17-6 Seinäjoella Eevia Areenalla.

Royals puolestaan on saanut huomata, että tahti on Vaahteraliigassa toinen kuin divarissa. Pisteensä joukkue on siis ottanut TAFT:lta vieraissa 17-0 ja kotona 40-0, sekä Butchersilta kotonaan 23-9. Nokkaan on tullut Crocodilesin lisäksi Trojansilta Turussa 26-21, Roostersilta kotona 14-7 ja peräti Saintsiltakin vieraissa melkoisen huvipuistoteeman jälkeen 49-42 ottelussa, jossa voittoa suorastaan tyrkytettiin kuninkaallisille kaikin voimin, mutta ei vain maistunut.

Kummallakin joukkueella on jäljellä viisi ottelua runkosarjassa ennen sunnuntain välienselvittelyä. Crocodiles saa kotikentälleen enää Trojansin, eli reissua on luvassa Tampereelle, Vantaalle ja Helsinkiin Vaasan lisäksi. Royalsilla on sunnuntain kotimatsin jälkeen jäljellä kotiottelut Trojansia ja Saintsia vastaan, sekä vierasreissut Helsinkiin Roostersin vieraaksi ja Porvooseen katsomaan, millainen on Butchersin nurmikenttä verrattuna vahvasti hiekalla höystettyyn Kaarlenkenttään.

Oma elementtinsä ottelussa on todellakin pelialusta, joka on niin sanottu luonnonnurmi. Kaarlenkenttä on kuitenkin kokenut vetisen kesän mittaan kovia, eikä suinkaan Royalsin takia, vaan sen vuoksi, että kentällä ovat pelanneet evakossa ollut VPS, FC Kiisto ja monet muutkin joukkueet. Kentän kunnosta ei siis todellakaan voi syyttää Royalsia.

Muutama sana pelimiehistä
Edellä tuli jo mainostettu isäntien tukimiestä, Chris Youngia, eikä tosiaankaan syyttä suotta. Royalsin puolustuksesta löytyy muitakin oman alansa huippuosaajia. Valitettavasti tästä ryhmästä ovat edellisen kohtaamisen jälkeen pudonneet Seinäjoella loukkaantunut Stacey Thomas, lähes välittömästi tuon kolhun jälkeen hajonnut Efe Evwaraye, sekä toinenkin tukimies, Cameron Grad, jonka kausi loppui polvivammaan.

On hiukan ironista, että Royalsin paras pallonkantaja on pelinrakentaja Isaac Fisher kokonaisjaardeissa ja tukimies Young keskiarvossa mitattuna. Fisher on juossut yhteensä 378 jaardia ja Youngin keskiarvo kantoa kohden on 6.9. Crocodilesin ykkönen jaardeissa on Kevin Marshall Jr. jolla on kuitenkin pari matsia Fisheriä vähemmän pelattuna. Keskiarvoissa paras on Niko Lester, joka puolestaan on pelannut vasta muutamassa pelissä keskushyökkääjänä. Marshallin lukema on 376 jaardia ja Lesterin keskiarvo 9.2.

Isäntien kohdalla mielenkiinto kohdistuu Crocodilesin junioreissakin oppeja ammentaneeseen keskushyökkääjä Tom Suosteeseen, joka on selvinnyt Vaahteraliigan debyyttikaudellaan aivan kelvollisesti. Myös uusi jenkki, tai no, uusi ja uusi, RJ Long on ihan pelimies, sillä hän tuli tutuksi jo sarjasta tomumajoille kadonneen Helsinki 69ersin väreissä. Toinen mielenkiintoinen laitahyökkääjähankinta on jenkki Denny John, joka tuli Ruotsista ryhmään kesken kauden.

Puolustuksessa kannattaa seurata, miten paljon isäntien puolustuksen takakenttä pääsee tuulettamaan vieraiden heittokarusellin onnistuessa tai epäonnistuessa. Ottelun ratkaisua voi luultavasti hakea juuri tästä nyanssista, sillä Crococdilesin Justin Sottilare on tehnyt melko tavalla hyvää jälkeä tällä kaudella ottelusta toiseen.

Oman mielenkiintonsa tähän kamppailuun tuo paitsi paikallisuus, myös se, että Crocodiles saa muskettisoturinsa nyt mukaan, eli kehissä ovat Ranskan maajoukkueen mukana ollut Pierre Courageux ja hänen maanmiehensä MM-kisojen All Starsiin valittu puolustuksen linjamies Robin Mouton, sekä tukimies Matthieu Fayard. Britti Thomas Malagodi ei vielä tässä ottelussa ole maisemissa.

Tällaisilla eväillä. Niin paitsi, löytyyhän Vaasasta tosiaan evästäkin, on donitseja ja on nyhtöpossua. Ei ilmeisesti kuitenkaan yhdessä. Tai mikä sen tietää. Toivottavasti kentällä on kuitenkin luvassa hyvä ja viihdyttävä peli. Ja jos toivoa saa, niin olisi kiva, jos vielä olisi hyvä keli. Matsi alkaa alkuperäisestä otteluajasta poiketen klo 15.30. Hyvä, että tuli puheeksi. Kaikki paikalle.


Otteluraportti

Crocodiles ja Royals ovat nyt kohdanneet Vaahteraliigassa kahdesti. Kentältä on poistunut voittajana kahdesti Crocodiles. Kaikille lienee nyt selvä juttu, kuka näillä lakeuksilla hallitsee jenkkfutista. Ellei ole, sen voi tarkistaa myös Vaahteraliigan sarjataulukosta. Crocodiles on sijalla kaksi 14 pisteellään. Royals on sijalla viisi kuudella pisteellään. Case closed.

Ei se ihan noin yksinkertaista ja suorasukaista kuitenkaan ole. Royals pisti tänään ihan miehekkäästi kampoihin Crocodilesille, mutta molempien joukkueiden pelistä näkyi jonkinlainen hermostuneisuus ja oman tekemisen hakeminen. Ehkä sen ymmärtää vaasalaisten kohdalla, sillä paineet suorittaa ja näyttää myös kentällä olivat heillä. Joukkue ei ole toistaiseksi kyennyt kaatamaan ainuttakaan kolmesta suuresta Vaahteraliigassa ja joutuukin taistelemaan ihan viimeiseen saakka päästäkseen pudotuspeleihin. Tosin parhaimman boostin tällä tavoitteelle tarjosi, ei suinkaan joukkue itse, vaan Tampere Saints, jonka pelinrakentaja on toistaiseksi pelikiellossa.

Peli alkoi vaasalaisten otettua pallon aloituspotkusta haltuunsa. Tuloksena oli kuitenkin neljäs ja pitkä, eli luvassa oli lentopotkua. Sentterin snäppi seilasi kuitenkin potkaisijan yli kirkkaasti ja näin lopputuloksena oli safety, eli oma maali ja 2-0 -johto vieraille. Tämän lisäksi Royals joutui vielä potkaisemaan pallon vierailleen ja näin Crocodilesin hyökkäys pääsi kentälle hyvässä tilanteessa kiittäen tarjotusta mahdollisuudesta. Royalsin puolustus hötkyili vielä ihan urakalla ottaen peräti neljä paitsiota samalla drivella ja lopulta pelinrakentaja Justin Sottilare pisti pallon keskushyökkääjänä aloittaneen June Robinsonin kainaloon, joka punnersi todella vahvasti keskeltä 20 jaardin TD:n. Spencer Cutlanin lisäpistepotkun jälkeen numerot olivat vieraille 9-0.

Royalsin seuraavastakaan hyökkäysvuorosta ei mielenkiintoisia käänteitä puuttunut, sillä Toni Haukkamaa nappasi isäntien pelinrakentajan Isaac Fisherin heiton kiinni ja lähti palauttamaan palloa kohti Royalsin päätyä. Matkalla tuore jenkkivahvistus RJ Long sai kuitenkin iskettyä pallon irti "Haukkiksen" käsistä ja napattua sen haltuunsa, eli näin hyökkäysvuoro pysyi elossa, joskin sekin päättyi lentopotkuun.

Kauan ei ehtinyt Crocodilesin hyökkäyskään olemaan kentällä, sillä Sottilaren heitto kimmahti Spencer Cutlanin hyppysistä ja sen poimi näppeihinsä kotijoukkueen ylivoimaisesti paras pelaaja Chris Young. Ensimmäinen neljännes päättyi kuitenkin vierasjohdossa numeroin 9-0.

Toisen neljänneksen aluksi Royals tuli voimakkaasti aina Crocodilesin maalialueen läheisyyteen, mutta puolustus osoiitti nyt luonnetta ja lujuutta pysäyttäen Joakim Jakobssonin ja Chris Youngin juoksut todella voimallisesti. Näin Kotijoukkue ei uskaltanut enää lähteä yrittämään touchdownia neljännellä yrityksellä jaardin päässä maalista, vaan tyytyi ottamaan Godwill Georgen potkaisemat kolme pinnaa kenttämaalin muodossa.

Crocodilesin hyökkäys sakkasi omalla vuorollaan pahasti. Sen seurauksena nähtiin lentopotku, joka ei sekään lentänyt kuin omalle 25 jaardin kohdalle, eli kenttäasetelmat oli todellakin katettu Royalsille, joka myös hyödynsi saamansa mahdollisuuden Fisherin löydettyä heitollaan RJ Longin TD:n arvoisesti ja Georgen lisäpistepotkun jälkeen kotijoukkue oli kääntänyt murheellisen alkunsa kotijohdoksi lukemin 10-9.

Vierasjoukkueen parasta hyökkäysosaamista, kellonkäyttämistä ja lopulta pisteiden tekoa nähtiin seuraavan viiden ja puolen minuutin aikana. June Robinsonin loukkaannuttua Niko Lester siirtyi jälleen sujuvasti keskushyökkääjän tontille ja hoitikin hommansa esimerkillisesti. Harmi vain, että tälläkin kertaa yksi miehen huikeista maalijuoksuista tuli takaisin virheen vuoksi.

Nähtiinpä tämän driven aikana sellainenkin merkillisyys, että pelinrakentaja Justin Sottilare juoksi itse kertaalleen uudet yritykset kun tilaa ei ollut heittää ja toisen kerran mies puski sneakilla uudet. Lopullisesti, kun kellossa oli puoliaikaa enää kymmenen sekuntia jäljellä, hyökkäysvuoro huipentui Spencer Cutlanin touchdowniin 14 jaardin heittokuvion päätteeksi ja näin lähdettiin tauolle onnistuneen lisäpistesuorituksen siivittämänä numeroissa 16-10.

Tauon jälkeen Crocodiles otti vastaan aloituspotkun, mutta tällä kertaa ei touchdownia päästy tuulettamaan pitkän driven jälkeen, vaan jouduttiin tyytymään kenttämaaliin. Se oli kuitenkin hyvä ja viisas ratkaisu, sillä Spencer Cutlan pisti pallon haarukkaan komeasti 40 jaardista vastatuuleen ja lukemat olivat vieraille 19-10.

Royals osoitti kuitenkin tulleensa paikalle pelaamaan, eikä vain osallistumaan. Heidän kaksi seuraavaa hyökkäysvuoroaan päättyivät touchdowneihin Deniel Johnin ja RJ Longin tekeminä. Välissä Crocodilesin hyökkäys kävi toteamassa, että nyt ei päästä oikein mihinkään. Näin peli oli kääntynyt päälaelleen ja isännät johtivat ottelua 24-19. Monien mielessä alkoi jo muhia jonkinasteinen ylläri. Crocodilesin hyökkäys oli kuitenkin aiheesta himpun verran eri mieltä.

Justin Sottilaren neljä heittoa toivat Crocodilesin omalta 20 jaardin linjalta 80 jaardia eteenpäin, eli maaliin saakka. Aikaa käytettiin 1 min 10 sekuntia. Ei hassumpaa. Matkalla koppeja ottivat Timothy Thomas 20 jaardin verran, Cutlan jaardin, jonka jälkeen tuli yksi epäonnitunut heittopeli, mutta kruununa Sottilare paikallisti Cutlanin vapaana ja tulos oli 59 jaardin siivu. Johto vaihtui siis jälleen ja numerot olivat nyt vieraille 25-24. Tällä kertaa lähdettiin hakemaan kahta lisäpistettä, mutta tulosta ei tullut.

Vastaavasti puolustus tarjoili tuloksia seuraavaksi pysäyttäen Royalsin hyökkäyksen ja pakottaen heidät potkimaan pallon pois. Liikkeelle lähdettiin lentopotkun palautuksen jälkeen omalta 25 jaardin linjalta. Niko Lesterin juoksuilla ja muutamilla lyhyillä heitoilla edettiin tasaisen tappavaan tahtiin aina Royalsin 15 jaardin kohdalle, mistä Sottilare löysi André Feuerherdtin touchdownin arvoisesti ja Cutlan kengitti numeroiksi 32-24.

Royalsin saadessa pallon haltuunsa oli kellossa aikaa 5:50. Sen pitäisi riittää mihin tahansa. Joukkue saikin kahdesti uudet yritykset, mutta sen jälkeen isäntien pelinrakentaja Isaac Fisher tuntui jäätyvän kun peliä piti pakosta ryhtyä ratkaisemaan. Ensin mies juoksi itse jääden niille jalansijoilleen Aatu Suhosen ja Matthieu Fayardin pysäyttämänä. Seuraavaksi hän haki heitollaan Deniel Johnia, mutta Juhani Koivumäki oli pakalla puolustamassa. Uusi kohde oli kolmannella yrityksellä Phung Nguyen, mutta nyt tilanteen puolusti hyvin Pierre Courageux. Neljännellä yrityksellä omalta 46 jaardin kohdalta Fisher lähti hakemaan RJ Longia, mutta tälläkin kertaa lopputuloksena oli epäonnistunut heitto ja vieraat saivat pallon haltuunsa.

Kellossa oli tässä kohtaa jäljellä 3:03, eli vielä piti pelata ihan tosissaan.

Pari ensimmäistä juoksupeliä kuluttivat vain kelloa, mutta eivät tuoneet jaardeja. Sen sijaan Rufail Khalifa joutui heittokuviossa rikkomaan André Feuerherdtia ja tästä syötönvastaanotonhäirinnästä sitten tulivatkin uudet yritykset. Vaikka oli Crocodilesilla vielä mahdollisuus potkaista kenttämaali, päätti valmennus ottaa paitsion muodossa tulleet uudet yritykset ja pistää polven maahan. Näin saatiin ottelu taputeltua loppunumeroihin 32-24.

Ottelussa kotijoukkueen parhaana palkittiin pelinrakentaja Isaac Fisher, mutta oikeampi suunta olisi voinut olla tukimies Chris Young 13 taklauksellaan. Vieraiden ja ottelun parhaana palkittiin ansaitusti Spencer Cutlan ja puolustuksen parhaana takakentän Toni Haukkamaa. Erinomaisia suorituksia nähtiin myös kahteen suuntaan raataneelta Niko Lesteriltä.

Linkit

Tilastot

© Crocodiles 2018

Powered by Capnova -- Design by Mainostoimisto Oddmob