Crocodiles vs Saints

Vaahteraliigan ottelu 21.5.2016 klo 16:00 Jouppilanvuoren tekonurmi, Seinäjoki

Lopputulos: 62 - 0 (41 - 0)

Otteluennakko

Crocodiles starttaa uuteen kauteen kohtaamalla lauantaina ensimmäisessä ottelussaan kotikentällään sarjaan nousseen Tampere Saintsin. Paljon on muuttunut viime kaudesta niin Vaahteraliigassa, kuin kotijoukkueen riveissäkin.

Vaikka muutoksia onkin nähty, lienee selvää, että useimpien lajia seuraavien silmissä Crocodiles starttaa Eevia Areenalla suosikkina. Lähinnä tuon suosikkiaseman voi laskea matemaattisin perustein, sillä Crocodilesin pelaajien kaulaan pujoteltiin syksyllä SM-hopeaa tamperelaisten nosteltua siinä vaiheessa divarin Spaghettimaljan voittopystiä.

Tuo divarinmestaruus tuli monelle yllätyksenä, sillä varsinkin Seinäjoen ulkosataman, Vaasan Royals, oli suurin suosikki mestariksi ja nousijaksi. Tokihan Royals nousikin, luonnollisesti kabinetin kautta kuten vaasalaisjoukkueilla tapana on. Saints nimittäin kyykytti Royalsia kahdesti. Ensin kotonaan runkosarjassa ja lopulta myös semifinaalissa kellistäen kaiken kukkuraksi Hämeenlinna Huskiesin finaalissa.

Crocodilesin suurimmat kysymysmerkit liittyvät varmasti linjoihin pallon kummallakin puolella. Kokoa ja määrää on lähtenyt, mutta nopeutta on saatu tällekin osastolle. Hyökkäyksen linjaan palasi myös välivuoden jälkeen Jari Ylimäki, joka kyllä hoitaa tonttinsa vaikka sitten vain pelkällä pelisilmällä.

- Halusin suomalaisen hyökkäyksen linjan, mutta en sitä saanut. Nyt pari kaveria on siinä importteja, sanoo joukkueen päävalmentaja Henri Kotanen.

Kotasen mukaan myös muihin viime kauden asioihin on reagoitu talven aikana asioiden vaatimilla tavoilla.

- Erityisesti finaalissa me näimme asioita, joita olemme pyrkineet talven aikana korjaamaan sellaisiksi kuin haluamme, Kotanen jatkaa, mutta ei suostu tietenkään sen tarkemmin yksityiskohtia luettelemaan.

Selkeä parannus Crocodilesin osalta näkyy varmasti tukimiesosaston pelaamisessa, jota ryydittää June Robinsonin saapuminen joukkueeseen. Mies tulee isosta yliopistosta, University of Connecticutista ja on pelannut Euroopassa jo useamman vuoden. Kokemusta on niin Ranskasta, Ruotsista kuin Espanjastakin. Myös Trojansin leiristä Seinäjoelle saapunut Joonas Raatikainen tulee taatusti jakamaan mukavasti mustelmia vastustajille.

Lauantain vastustajan riveissä nähdään muutama taannoin vihreää pelipaitaa kantanut gladiaattori. Viime kaudella Trojansia edustanut Tommi Pinta, Jussi Honkonen, Hannes Jokinen, sekä valmennuspuolelta Crocodilesin kasvatti Kari Titola ovat tuttuja kasvoja vihreästäkin asusta.

Saintsista puhuttaessa päävalmentaja Henri Kotanen uskoo varsin konservatiiviseen pelisuunnitelmaan.

- Siellä on sen verran pitkän linjan koutseja, että varmasti tullaan menemään aika tasapainoisella ja konservatiivisella systeemillä, arvelee Kotanen kysyttäessä hänen oletuksistaan nousijan kuvioista.

Ihan ensimmäistä kertaa joukkueet eivät suinkaan kolistele vastakkain Vaahteraliigassa. Kaudella 2010 tamperelaiset saivat kokea kahdesti Crocodilesin vahvuuden häviten ensin kotikentällään 28. toukokuuta 31-10 ja toistamiseen Joupiskalla vieläkin selvemmin 35-0. Kyseinen kausi ei Tamperelaisilta muutenkaan mennyt ihan putkeen, sillä saldoksi tuli tappio kaikissa kymmenessä ottelussa.

Kaudella 2009 joukkueet puolestaan kohtasivat vain kerran. Silloin pelattiin Tampereella ja Crocodiles otti pisteet mukaansa tylysti numeroin 47-14. Sen sijaan kaudella 2008 kummatkin ottelut olivat todella tiukkoja. Tampereella numerot kirjattiin kesäkuun puolivälissä vierasjoukkue Crocodilesille 32-23 ja Seinäjoella puolustukset viettivät leppoisaa elokuista kesäpäivää, jonka päätteeksi numerot kirjattiin kotijoukkueelle 40-38. Jos oli tuossa ottelussa liekeissä vieraiden laitahyökkääjä Ilkka Laitinen kolmella touchdownillaan, niin vastaavasti isäntien Mike Bolio juoksi viisi touchdownia ja 182 jaardia.

Yleensä sarjanousijoiden akilleen kantapää on ollut heittopuolustus. Jos nyt orastavat kevään merkit yhtään pitävät paikkaansa, niin vieraiden puolustuksen koordinaattori ja entinen takapuolustaja, Kari Titola, saa kyllä pistää parastaan pysäyttääkseen Justin Sottilaren järjestämän ilmasirkuksen.

Crocodilesille alkavan Vaahteraliigakausi on laatuaan 25. Se on samalla myös yhtä mones maamme pääsarjassa ja jos nyt muisti pelittää millään tavalla, vain Roosters on pelannut yhtäjaksoisesti pidempään Vaahteraliigassa nykyisistä joukkueista.

Avausotteluista Crocodiles on voittanut tähän mennessä 17 ja hävinnyt seitsemän. Kotikentällä avausmatsi on pelattu 17 kertaa ja näistä Crocodiles on hoitanut kunnialla voitokkaasti 13 kappaletta, eli onnistumisprosentti on sangen kelvollinen. Kauden ensimmäisten kotiotteluiden kokonaissaldo puolestaan on 18 voittoa ja kuusi tappiota.

Tällaisin eväin lähtee kotijoukkue kohti uutta kautta. Tervetuloa tsekkaamaan miten vihree iskee tällä kaudella.

Otteluraportti

Viime vuonna amerikkalaisen jalkapallon I divisioonan mestaruuden voittanut tamperelainen Saints joutui sellaiseen silppuuriin saatuaan Crocodilesilta kyytiä Jouppilanvuoren Eevia Areenalla murskaavin 62-0 (41-0) –numeroin, jotka eivät erityisen paljon jättäneet selittelyille sijaa.

Ainakin osa niistä kysymysmerkeistä, joita Crocodilesin yllä oli leijunut ennen kauden alkua, hälveni. Puheet siitä, että koolla olisi merkitystä, ovat vahvasti liioiteltuja. Crocodiles osoitti sen, että vauhti ja rytmi ratkaisevat.

Vierasjoukkue valitsi aloituspotkun, mutta eipä tainneet pyhimykset arvata sen valinnan seurauksia. Henri Laineen aloituspotku lenteli Niko Lesterin hyppysiin ja sitten mentiin. Lester pujotteli läpi koko kentän palauttaen pallon 88 jaardin päästä pohjiin saakka ja naftaliinista kaivetun Tomi Natrin potku lisäsi numeroiksi 7-0 kun aikaa oli käytetty noin 10 sekuntia. Tilastoihin kirjattiin 12 sekuntia, mutta vaikea uskoa, että Lester olisi matkalla huilannut. Tervetuloa Vaahteraliigan Saints.

Jos joku kuvitteli, että pelistä tulisi tiukka, ne haaveet sai haudata samaan hautaan Venäjän kiekkojoukkueen esityksen kanssa. Ei nimittäin tullut.

Saintsin hyökkäys oli kyllä näennäisesti läsnä, mutta tekeminen jäi todella vähiin. Niinpä pallo pistettiinkin lentopotkuilla taivaalle ja takaisin Crocodilesille peräti seitsemän kertaa, eli käytännössä aina. Vastaavasti Crocodiles ei puntannut ottelussa kertaakaan.

Kuten oletettavaa oli, vierasjoukkueen heittopuolustus oli se kohta, johon kotijoukkue piikkejään kiduttavasti iski. Pelinrakentaja Justin Sottilare oli kuin se iso ilkeä tyyppi yläasteella. Kiusasi pienempiään jatkuvasti. Jos jonkun kerran näytti siltä, että Crocodilesin hyökkäys pysähtyy hölmöjen rangaistusten takia, niin ihan kuin Sottilare olisi halunnut näyttää kieltään ja taas mentiin.

Sottilare pelasi melko varmasti parhaan ottelunsa Crocodilesin asussa. Aivan kuin mies olisi nyt ollut todella kotonaan tämän pelikirjan kanssa. Sottilaren pyörittämä ilmasirkus lähti käyntiin heti ensimmäisellä neljänneksellä.

Ensimmäinen heitto-TD syntyi 13 jaardin siivulla Spencer Cutlanille ja seuraava 26 jaardin heitolla saksalaiselle André Feuerherdtille. Miltei ikuisuuden kestäneen ensimmäisen neljänneksen viimeisen touchdownin teki keskushyökkääjä Kavin Marshall Jr Sottilaren heitosta, kuinkapa muutenkaan.

Toisella neljänneksellä Timothy Thomas ja Spencer Cutlan pääsivät nauttimaan Sottilaren tarjoilusta maalien muodossa.

Tauon jälkeen suurin palo pisteiden tekemiseen oli sammunut, eikä se varmasti mikään suuri shokki ollut. Tärkeintä oli saada peli kunnialliseen päätökseen ilman kolhuja ja siinäkin onnistuttiin.

Kolmannella neljänneksellä nähtiin ”vain” kaksi touchdownia kotijoukkueen tekeminä. Cutlan nappasi taas Sottilaren heiton kiinni ja Kevin Marshall Jr punnersi vaihteeksi maalin juosten. Viimeisellä neljänneksellä vain Thomas pääsi TD:n makuun ja tälläkin kertaa Sottilaren heitosta.

Onhan se toki luonnollista, että tahti hiipuu mitä pisteiden tekemiseen tulee, eikä ole edes millään tavalla tarkoituksenmukaistakaan nöyryyttää vastustajaa ehdoin tahdoin. Crocodiles nakkasikin kehiin nuoriaan ottelun loppupuolella. Mikko Havulehto ja Marco Koivumäki pääsivät peliin mukaan, mutta aivan erityisesti kannattaa nostaa esille tukimiehenä moisenkin debyytin Vaahteraliigassa tehnyt Jaska Värinen. Viime kauden Suomen turvallisuutta ja maamme itsenäisyyttä vaalinut nuorukainen tuli heti ryminällä paikalle ja teki vaikutuksen. Jos ei taivas putoa seinäjokelaisten (tai gallialaisten) niskaan, tästä kollista kasvaa moinenkin karju tukimieheksi.

Olisi väärin nostaa sen suuremmin ketään jalustalle, koska ihan kaiken rehellisyyden nimessä Saints oli sen verran heikko vastustaja, että voitto pitikin tulla. Tosin, kukaan ei takuulla odottanut tällaista saelkäsaunaa.

Huikean ottelun pelannut pelinrakentaja Justin Sottilare löysi heitoillaan laitahyökkääjiä tasaiseen tahtiin. Mies tuntui olevan mukavuusalueellaan umpisurkean tamperelaisten heittopuolustuksen seassa, sillä saldo oli komea seitsemän touchdownia ja massiiviset 408 heittojaardia.

Puolustuksesta ei isommin kannata vielä vetää suuriakaan johtopäätelmiä. Se on kuitenkin ihan varma juttu, että mm. Joonas Raatikainen, June Robinson ja Niko Lester olivat selkeitä vahvistuksia joukkueeseen. Ei tässä oikein voi ketään moittia, eli hehkutukset sikseen.

Vaikka Crocodiles olikin menettänyt talvella melkoisen määrän miehiä linjoistaan, se ei näkynyt tässä pelissä. Toisaalta, Saints ei ollut mikään mittari, jolla voitaisiin kertoa onko Crocodilesin linjoissa sittenkin jerkkua riittävästi päätyyn saakka.
Toisaalta, jos kokoa katosi, nopeutta tuli ja se näkyi. André Feuerherdt antoi Sottilarelle yhden vaarallisen aseen lisää heittohyökkäykseen ja Kevin Marshall Jr, joka juoksi komeat 161 jaardia, osoitti olevansa moinen ankerias pallo kainalossaan. Niko Lester tulee aiheuttamaan todella paljon murheita vastustajille sitten siinä vaiheessa kun hänen osaamisestaan kaikki ulosmitataan.


© Crocodiles 2019

Powered by Capnova -- Design by Mainostoimisto Oddmob