Crocodiles vs Royals

Vaahteraliigan välieräottelu 27.08.2016 kello 15.30 Jouppilanvuoren tekonurmi

Lopputulos: 14 - 9 (7 - 2)

Otteluennakko

Crocodilesin päävalmentajan pestin tämän kauden jälkeen jättävä Henri Kotanen vei ensimmäisellä kaudellaan joukkueensa Vaahteramaljaan saakka. Siellä eväät kuitenkin popsittiin melko nopeasti ja ainakin tuolloin syyskuisena lauantai-iltana hopeinen mitali tuntui jokseenkin turhalta kapistukselta vaivanpalkkana tehdystä työstä. Parempi joukkue kuitenkin voitti. Siihen ei ole mitään sanottavaa.


Tälle kaudelle joukkue kuitenkin uusiutui. Varsinkin linjoissa nähtiin vaihtuvuutta, joka nosti jonkin verran kysymysmerkkejä ilmaan. Kausi on osoittanut, että ne ovat olleet varsin turhia fontteja viskeltäväksi Crocodilesin suuntaan.

- Meillä on parempi joukkue kuin viime kaudella, sanoo Kotanen luottavaisen itsevarmana vaivautumatta uhoamaan tai pullistelemaan.

- Joukkueen kokoaminen oli melkoinen työmaa, mutta koskaan ei varmaan ole meillä ollut 43 pelaajaa pukeissa ottelupäivänä kauden tässä vaiheessa. Se on tosi paljon, hymyilee Kotanen tyytyväisenä viedessään joukkueensa kaiken ratkaisevaan semifinaaliotteluun kotikentälle.

Voitolla kausi jatkuu vielä viikon verran. Tappion myötä edessä on saunailtaa, kylpemistä ja murjottamista. Missä ja kuinka kenelläkin, se tuskin monia jaksaa kiinnostaa. Voi olla, ettei juuri kiinnosta koko Vaahteramalja XXXVII, jos siellä ei Crocodilesia nähdä.

- Asetelmahan on se, että Vaasalla ei ole yhtään mitään hävittävää. Heillä on vain voitettavaa lauantaina. Toisaalta meillä on selkeästi parempi materiaali ja me itse voimme ainoastaan hävitä tämän pelin. Pitäähän meidän klaarata tämä matsi, Kotanen sanoo.

Pitää ja pitää. Näitä paikkoja on Crocodilesilla ollut aikaisemminkin. On pelattu hienoa jenkkifutista. Nollattu vastustajia. Voitettu runkosarja. Suunniteltu missä juhlitaan. Ja hävitty välierä.

- Ei meidän tarvitse mitenkään hypettää tätä peliä, matsin tärkeyttä tai mitään muutakaan. Meillä on niin hyvä joukkue nyt kasassa, että kyllä meidän on kyettävä taistelemaan mestaruudesta, eli meidän on pärjättävä myös lauantaina, jatkaa Kotanen.

Keväällä Crocodilesin ja Royalsin kohdatessa Eevia Areenalla ottelu oli numerollisesti tiukka. Kotijoukkue voitti kamppailun 17-6. Silti tuo peli olisi saattanut revetä jo ensimmäisellä puoliajalla kotijoukkueelle. Ottelussa laitahyökkääjät pudottelivat palloa useampaankin otteeseen ja potentiaalinen 31-6 –taukojohto olikin vain 10-6.

- Niinhän se oli. Toisaalta joukkue oli vasta rakentumassa. Täällä Pohjanmaalla kuitenkin mennään aikalailla maajoukkueen valmentautumismetodeilla, eli talvi vedetään yksilöjuttuja ja voimaa. Ei joukkuepelaamista päästä treenaamaan kuin vasta kesällä. Toukokuun alussa ollaan hiukan sillä lailla, että ”jahas, katsotaanpas, mitä meillä tässä on”, Kotanen heittää hiukan kyynisesti tai aavistuksen verran humoristisesti.

Keväällä kun joukkueet kohtasivat, oli Royals Kotasen silmissä enemmänkin heittojoukkue. Nyt tilanne on muuttunut.

- Kyllä Tom Suoste on muuttanut trendin siihen, että ensisijaisesti Royals on juoksujoukkue. Tampere Saintsia vastaan heillä oli noin 70 yritystä. Miten sellaisen joukkueen voi voittaa, jos ei saa satuttua palloon? Kyllä meidän on pystyttävä dominoimaan palloa ja kenttäasetelmia, näkee Kotanen ottelun asetelmat.

Suoste saa vuolaasti kehuja Kotaselta, mutta silti mies juoksi kahdessa pelissä Crocodilesia vastaan vaivaiset yhdeksän jaardia. Jokainen voi miettiä hiljaa mielessään, millainen palo on aikoinaan Crocodilesin junnuissakin pelanneella Suosteella näyttää tämän päivän kuntonsa, joka ei todellakaan ole huono.

- Hän on ehkä enemmän sellainen voimajuoksija. Jos hän pääsee juoksemaan kohti sivurajaa, niitä muuvejakin sitten alkaa kyllä tulla. Meille on ollut tärkeää saada Thomas Malagodi mukaan tukkimaan niitä linjanläpijuoksuja, Kotanen tekee pikaisen analyysin vierasjoukkueen juoksu-uhasta.

Suosteen ja Joakim Jakobssonin muodostama juoksupeli ei kuitenkaan ole Royalsin tykistön ainoa ase. Heittohyökkäys sai tuoreita jalkoja, ja ennen kaikkea todella nopeita sellaisia, kesällä. Viime kaudet edesmenneen helsinkiläisen 69ersin väreissä pelannut RJ Long palasi Suomeen Puolasta ja Deniel John tuli ryhmään Ruotsista.

Molempien vahvuuksia kuuluu todella nopea liike. Long pystyy kaiken lisäksi pelaamaan puolustuksen takakentällä tappamassa Crocodilesin ilmasirkusta.

- Kyllä RJ Long on yksi heidän tärkeimmistä pelaajistaan. Hänellä on kyky tehdä isoja pelejä. Siinä on oikein todellinen playmaker, kehuu Kotanen amerikkalaispelaajaa.

Jostakin ne aseet on Crocodilesin pesästä kaivettava, joilla kuninkaallisia purraan kipeästi arkoihin paikkoihin. Kaikki tietävät kotijoukkueen heittohyökkäyksen vaarallisuuden, joten on ihan selvää, että tulokascornereita, Emmanuel Amudengia ja Rufail Khalifaa tullaan taatusti testaamaan. Ja miksi ei, jos pelinrakentajan heittojen onnistumisprosentti on lähes 63%? Olisi tyhmää, jos sitä asetta ei käytettäisi.

- No, jos kaksi kolmesta heitosta onnistuu, niin onhan se vaarallinen ase, myöntää myös Kotanen.

Toisaalta, kotijoukkue sai hankittua Turkin liigan Koc Ramsista laadukkaan amerikkalaisen keskushyökkääjän Stevie Strotherin muodossa.

- Kyllä Strother on mielestäni sellainen juoksukone, että häntäkin on pakko kunnioittaa, eikä lähteä vain pelaamaan pois meidän heittopeliämme. Siinäpä sitä on mietittävää, heittää Kotanen palloa Vaasan suuntaan.

Strother aloitti urakkansa Suomessa todella erinomaisesti Roostersia vastaan juosten lähes 150 jaardia. Turku Trojansia vastaan honeymoon loppui lyhyeen ja saldo jäi 40 nettojaardiin. Tässäkö tämä nyt sitten oli, kyseli moni.

Ei välttämättä. Aivan ensiksi Trojansin puolustuksen linja ja tukimieskalusto pelasi yhden kesän parhaista otteluistaan. Toiseksi, Strotherin valmistautuminen otteluun meni pahemman kerran pieleen TV:n tuotantoyhtiön ongelmien vuoksi. Niinpä lämmittelyt jäivät puolitiehen, jos koskaan edes alkoivat. Mies itse oli harmissaan vaisusta esityksestään ja vakuutti unohtaneensa tuon rupeaman todella nopeasti.

Lisäksi Matthias Stockamp oli sivussa miltei koko ottelun kuumeen vuoksi, eli saksalaisen ollessa täydessä iskussa se antaa linjalle lisää työkaluja.

- Ei tässä mitään ihmeitä ole. Meidän juoksupelimme palaa lauantaina kehiin entistäkin ehompana, lupaa Kotanen.

Siinä klo 15.30 jälkeen saadaan tarkempaa faktaa siitä, onko näin. Paikka on Jouppilanvuoren Eevia Areena. Tervetuloa seuraamaan Vaahteraliigan ensimmäistä semifinaaliottelua Crocodilesin ja meidän rannikkosatamamme lähiöistä ponnistavaa Royalsia vastaan.


Otteluraportti

Jouppilanvuoren Eevia Areenalla pelatussa Vaahteraliigan ensimmäisessä semifinaaliottelussa Botnia Bowl III:ssa, joksi kamppailu oli ennakkoon nimetty, Wasa Wa1ld Royals yritti kolmannen kerran kaataa Crocodilesin. Yritykseksi se jäi myös kolmannella kerralla ja näin kotijoukkue matkustaa ensi viikonloppuna Helsinkiin pelaamaan Suomen Mestaruudesta.

Kolmen kohtaamisen loppusaldo on kolme voittoa vesipedoille ja hiukan vähemmän vaasalaisille. Eli ei siis mitään. Nolla. Voittamisen ja hyvän yrityksen ero on suuri. Tosiasia nimittäin on, että Royalsia ei voi syyttää yrityksen tai taistelun puuttumisesta. Kumpaakin löytyi tälläkin kertaa. Ehkä jopa eniten, mitä kauden kolmea kamppailua jälkikäteen miettii. Silti matka hyvästä taistelusta hyvään voittoon on valovuosien mittainen, vaikka se tulostaululla olisi vain pisteen verran.

Jos oli luvassa tiukka taistelu kentällä, vieläkin haasteellisemmaksi sen tekivät olosuhteet. Puuskissa tuulen nopeus oli ilmeisesti lähemmäs 20 m/sekunnissa ja se on jo melkoinen. Onneksi sade ei sentään missään kohtaa yltynyt mitenkään järjettömäksi ryöpyksi.

Ottelusta tuli kuten oli ennakoitukin, todella vähämaalinen, puolustusten asemasota ja kamppailu kenttäasetelmista. Omat ongelmansa kotijoukkueelle aiheuttivat rangaistukset, joita se otti reilut 100 jaardia vaasalaisten pelattua puhtoisesti vain 13 rangaistusjaardin edestä.

Oman pikantin säväyksensä antoi vierasjoukkueen melkoinen hölmöily teikkauksessa. Kolikonheitossa nimittäin Royals makseli oppirahoja sen verran, että joutui aloittamaan molemmat puoliajat potkaisemalla pallon Crocodilesille. Melkoisen amatöörimäinen moka, jonka myönsi pelin jälkeen myös Royalsin päävalmentaja Seppo Evwaraye.

Ottelun suurin sankari löytyi kotijoukkueen keskushyökkääjän tontilta. Tuore Turkista tuotu rastaletti, Stevie Strother, nimittäin teki kotijoukkueen molemmat touchdownit.

Otteluhan alkoi molempien joukkueiden hyökkäysten esitettyä kaikkea muuta kuin osaamistaan. Crocodilesin ensimmäinen drive päättyi punttiin ja Royalsin Isaac Fisherin välittömästi nakkaamaan syötönkatkoon. Tuomas Leinonen näytti taas kerran kaikille epäilijöilleen, että pelisilmä ei todellakaan ole penkkiä vasten. Mies luki Fisherin tekosia kuin avointa kirjaa ja nappasi pallon takaisin hyökkäykselle vieraiden 17 jaardin linjalla.

Kotijoukkueen tahmeaakin tahmeampi hyökkäys jatkui. Pallo saatiin toki jo yhden jaardin linjalle, mutta siinä loppuivat keinot ja pelikirjasta sivut. Punttihommiksi meni Royalsinkin seuraava hyökkäysvuoro, mutta juurikaan mehukkaampaa saldoa ei ollut tarjolla kotijoukkueelle sen toisen hyökkäysvuoron päätteeksi, sillä Spencer Cutlanin kenttämaalipotku painui ohi maalipuiden. Ensimmäinen neljännes päättyikin pisteettömänä.

Toisella neljänneksellä päästiin sitten jo pisteiden makuunkin. Ensimmäisenä tulostaulusta huolehtivaa tilastomiestä työllisti kotijoukkue. Vieraat yrittivät omalla hyökkäysvuorollaan edetä pääsääntöisesti Tom Suosteen ja Isaac Fisherin juoksuilla.

Siinä missä Royals uskoi nuoreen keskushyökkääjäänsä, Tom Suosteeseen, joka runkosarjassa heikompia puolustuksia vastaan eteni loistavasti, nyt liika oli liikaa. Vaahteraliigan paras puolustus antoi Suosteelle tilaa vaivaiset 28 jaardia.

Näinpä Crocodilesin hyökkäys hyödynsi omalta 20 jaardin linjalta lentopotkun jälkeen lähteneen hyökkäysvuoronsa tuloksellisesti. Stevie Strother alkoi saada sylinterit touhuamaan täysillä ja otti ensin kahdella juoksullaan 14 jaardia. Parin epäonnistuneen yrityksen jälkeen pelinrakentaja Justin Sottilare löysi heitollaan Spencer Cutlanin 17 jaardin heitolla ja uudet yritykset antoivat jatkuvuutta.

Kas kummaa taas lensi yksi keltainen liina kentälle ja Crocodilesille oli edessään kolmas yritys ja matkaa uusiin peräti 15 jaardia. Se ei haitannut. Nopea heitto Strotherille, joka piti pilkkanaan vieraiden puolustusta 58-jaardisella kombinaatiolla, tuotti ottelun ensimmäisen touchdownin. Spencer Cutlanin potkun jälkeen kotijoukkue johti 7-0.

Seuraavalla hyökkäysvuorollaan Royals päätyi punttamaan jälleen kerran, mutta eipä se kotijoukkueen hyökkäys lähtenyt käyntiin oikein vieläkään. Ensimmäiset pisteensä vierasjoukkue sai tuomariston todettua Justin Sottilaren syyllistyneen tahalliseen epäonnistuneeseen heittoon omalla maalialueella ja näin lukemat olivat 7-2, joiden kanssa lähdettiin myös tauolle.

Toinenkin puoliaika pistettiin käyntiin vaasalaisten potkaistessa jälleen pallon Crocodilesille. Justin Sottilare tarjoili heittoa ja pisti palloa myös Strotherille. Näin edettiin vierasjoukkueen 18 jaardin linjalle, mistä Strother otti ratkaisijan roolin ja karkasi vasemmalta sweepillä ohi linjan maalintekoon ja Cutlanin potkun jälkeen tilanne oli 14-2 kotijoukkueelle.

Aikaahan kellossa oli vielä vaikka minkä verran. Kolmattakin neljännestä oli jäljellä vielä 2.30, eli siinä ajassa voi sattua paljon ja monenmoista. Niin myös tapahtui.

Heti seuraavalla hyökkäysvuorollaan Royalsin pelinrakentaja Isaac Fisher sai hyökkäyksensä rullaamaan todella mainiolla tavalla ja päästyään kotijoukkueen Crocodilesin kympille juoksi mies itse pallon maaliin. Lisäpisteen laittoi haarukkaan Godwill George ja numerot olivat kutkuttavat 14-9.

Kaiken kukkuraksi Crocodilesin seuraava hyökkäysvuoro päättyi syötönkatkoon. Justin Sottilare pisti pallon kohti maalialueen takanurkkaa ja siellä ensimmäisenä käsineen oli vaasalaisten puolustuksen takakentän RJ Long, joka taatusti napsii tällaiset pallot, jos niitä tarjolle tulee. Vaikka Royals ei omalla hyökkäysvuorollaan päässyt yhtään mihinkään, päättyi kotijoukkueen seuraava hyökkäysvuoro juuri samalla tavalla ja nyt pallon poimi lupaava nuori kulmapuolustaja Rufail Khalifa.

Kellossa oli aikaa suorastaan ruhtinaallisesti, eli 3.55 kun Royals aloitti viimeiseksi jääneen hyökkäysvuoronsa. Isaac Fisher sai käteensä avaimet, joilla olisi voinut aukoa kotijoukkueen puolustuksen ja johdattaa kuninkaalliset Vaahteramaljaan. Niin hyvin kuin mies on alkukauden jälkeen pelannutkin, kyvyt eivät riittäneet vielä tässä kohdassa olemaan se johtaja, joka vie joukkonsa voittoon.

Royals pääsi yhdellä pitkällä Phung Nguyenin nappaamalla kopilla 35 jaardia eteenpäin, mutta sen jälkeen loppuivat konstit. Ensin Fisher heitti kaksi epäonnistunutta heittoa, sitten mies Säkitettiin June Robinsonin toimesta ja edessä oli neljäs yritys ja 11 edettävää uusiin Crocodilesin 46 jaardin kohdalla.

Vaikea sanoa asiaa paremmin tuntematta, kenen kone sakkasi, sillä tässä kohdassa Royals joutui käyttämään peräti kaksi aikalisää, eikä hommasta tullut sen valmiimpaa, nimittäin sen jälkeen tuli kaupan päälle vielä väärä aloitus ja edessä oli neljäs yritys ja 16 edettävänä uusiin, tai vaihtoehtoisesti 51 maaliin.

Niitti vieraiden arkkuun tuli kun Fisher ruotaisi pitkän heiton, jonka ranskalainen Pierre Courageux poimi näppeihinsä katkaisten heiton ja ottaen pallon takaisin kotijoukkueen haltuun. Aikaa oli tässä kohtaa jäljellä enää 2.03, eli yhdet uudet ja sitten kuitti, oli Crocodilesin näpeissä ja näinhän se meni.,

Justin Sottilare pisti pallon kahdesti Stevie Strotherin kainaloon ja mies juoksi 11 jaardia. Sen jälkeen nousivat kypärät kohti taivasta ja paikka finaalissa oli varma. Sottilaren rooli oli lopussa laittaa vain polvi maahan ennen juhlia.
Vaikka molempien joukkueiden puolustukset loistivatkin ottelussa, pystyi kotijoukkue kuitenkin ottamaan enemmän tilaa ja aikaa kuin vieraansa. Vaikka jokainen jaardi oli keväisen kamppailun tapaan todella tiukassa, poimi Strother niitä juosten 116.

Heittopeleillä Crocodiles saalisti ottelussa 227 jaardia, joista eniten rohmusi mainiosti pelannut Spencer Cutlan. Tilille kertyi kuusi koppia ja 90 jaardia. Sottilare löysi omia pelaajia 15 kertaa ja näitä omia oli käytössä pelinrakentajalla viisi.

Vierasjoukkueen kovasti ennen ottelua hehkutettu Suomi-keskushyökkääjä Tom Suoste jäi nyt kotijoukkueen puolustuksen pihteihin todella hyvin. Nuorukainen, joka junnuna on pelannut myös Crocodielsissa, saalisti tänään 28 jaardia ja koko kaudella kolmessa pelissä yhteensä 37 jaardia. Se ei vielä Hall of Fameen oikeuta.

Heittämällä Fisher löysi neljä eri hyökkääjää. Deniel John napsi neljä koppia ja 59 jaardia. Yhteensä Fisherille kirjattiin 168 heittojaardia, mutta mies juoksi myös itse saaden kuitenkin vain neljä plusjaardia.

Suuri ero tuli myös siinä, että kotijoukkueen puolustuskalusto pisti pallonkantajan katolleen aloituslinjan takana peräti 10 kertaa vieraiden onnistuttua tässä puuhassa vain kolme kertaa.

Kotijoukkueesta ahkerin taklaaja oli ihan oma kasvatti, Jaska Värinen, joka kellisti pallonkantajan tasan yhtä monta kertaa kuin vierasjoukkueen NFL-statuksella retkeilevä Chris Young. Ei se niin huonosti ole, ei etenkään kun monet niin hanakasti osoittelevat seuraa importtien määrästä. Ne piirtävät joilla on liitua ja silleen.

Ennakkoon Royalsin leiristä luvattiin vedellä Crocodilesia käkättimeen. Tälläkin kertaa. Tälläkään kertaa teot ja puheet eivät kuitenkaan kohdanneet. Monesti on aiemmin tullut todettua, että Pohjanmaalla uskalletaan sanoa asiat suoraan, eikä siinä ole mitään hävettävää. Nytkin vain kävi niin, että parempi voitti. Vaikka sitten ilman puheita.

Voitto tarkoittaa, että kotijoukkue Crocodiles saa lähteä keskittymään tulevan viikonlopun finaaliin nälkäisenä ja huomattavasti parempana kuin viime kaudella. Saa sitten nähdä, mihin se riittää. Vastustaja selviää huomenna Roostersin ja Trojansin välisessä kamppailussa.

© Crocodiles 2018

Powered by Capnova -- Design by Mainostoimisto Oddmob