Crocodiles vs Royals

Vaahteraliigan ottelu 27.5.2016 klo 18:30 Jouppilanvuoren tekonurmi, Seinäjoki

Lopputulos: 17 - 6 (10 - 6)

Otteluennakko

Perjantai-iltana pääsee koko suomalainen jenkkifutiskansa seuraamaan töllöttimistään, miten viime kaudella SM-hopeaa saalistanut Crocodiles menestyy ensimmäistä kertaa Vaahteraliigassa pelaavaa Wasa Wa1ld Royalsia vastaan. Varmasti myös paikalle, Eevia Areenalle, tulee monenmoista pyhiinvaeltajaa seuraamaan kuinka illan ottelussa kipinät sinkoilevat ja säilät kolisevat.

Tokihan joukkueet höntsäilivät viime kaudella treenimatsin, jonka jälkeen koko Suomi julisti vaasalaisten olevan täysin valmiita pykälää ylemmäksi. Virallisissa kamppailuissa seurat eivät ole koskaan kohdanneet, ellei nyt sitten haluta huomioida sitä, että Vaasasta on toki ollut joukkue liigassa 2000-luvun alussa. Royals on eräänlainen jatkumo Vikingsille ja Warriorsille, jotka eivät koskaan järin suuresti menestystä niittäneet.

Vielä tuosta viime kauden treenipelistä sen verran, että siinä kohtaahan Royalsin päävalmentaja ja suomalaisen jenkkifutiksen ehdottomiin legendoihin kuuluva Seppo Evwaraye toi Seinäjoelle jo käytännössä valmiin nipun, joka todellakin pystyi ainakin näennäisesti haastamaan Crocodilesin kehiin heittämän ryhmän.

Tällä kaudella kuviot ovatkin sitten toisenmoiset. Royals on tehnyt onnistuneita hankintoja off-seasonin aikana ja on takuuvarmasti pudotuspeleissä. Ellei näin käy, ovat Seinäjoen ulkosataman taustajoukot ampuneet itseään pahasti jalkoihin. Luultavasti molempiin, sillä moisen ryhmän valmentaisi lähes kuka hyvänsä mondaymorning-quarterback taistelemaan paikasta Vaahteramaljassa.

Crocodiles lähtee kamppailuun kaikesta hypestä huolimatta ihan luottavaisin mielin. Vaikka ryhmä ei ihan täysin valmis vielä ollutkaan, oli se sen verran valmis kohtaamaan viime kaudella yllättäen I divisioonan voittaneen tamperelaisen Saintsin, että lukemat kirjattiin Eevia Areenalla numeroin 62-0 (41-0) kotijoukkueelle.

Tuossa ottelussa eivät tällä viikolla lakeuksille saapuneet Pierre Couraqeux ja Miguel Valente vielä pelanneet, mutta ovat nyt mukana. Kamppailussa nähtiin Crocodilesin hyökkäykseltä vahva esitys, joskin on muistettava, ettei Saints ollut se haastavin mittari. Vaikea on löytää järin paljon moitittavaa puolustuksenkaan tekemisestä Saintsin jäätyä nollille.

Vaikka Crocodilesin vahvuus viime lauantaina olikin pelinrakentaja Justin Sottilaren pyörittämä heittokaruselli, myös Kevin Marshall Juniorin juoksu kulki ihan mukavasti n. 11 jaardin keskiarvolla kantoa kohden. Saldoksi tuli reilut 160 jaardia. Merkille pantavaa on se, että hyökkäys oli jaardeista huolimatta varsin tasapainossa, sillä juosten mentiin 29 kertaa ja heittäen 36 kertaa.

Royalsin paras ase
Perjantaina vastassa on huomattavasti kovempi puolustus, joten moisia numeroita ei taatusti tulla taputtelemaan taulukoihin. Royalsin aloittavasta puolustuksesta tuttuja kasvoja myös Seinäjoella ovat Tyresö Royal Crownsista tullut Efe Evwaraye ja Porvoon Butchersista hankittu Stacey Thomas, sekä ikinuori Thomas Ceken. Kaikki ovat elintärkeitä pelaajia vaasalaisille.

Terävin peitsi valmentaja Evwarayen asevarastossa lienee kuitenkin NFL:n New Orleans Saintsin ja New York Jetsin pelaajistossa ollut tukimies Chris Young, joka pelasi yliopistopelinsä Arizona Staten yliopistossa. Vaasassa satsattiin puolustuksen rakentamiseen sellaiseksi, että ainakaan sen takia joukkue ei otteluitaan Vaahteraliigassa häviä. Siinä on myös onnistuttu, sillä Uppsala 86ersin väreistä tulivat todella laadukkaat pelimiehet ruotsalainen Joshua Akena, jenkki Cameron Grad, sekä puolustuksen takakentän swedu Nicholas Peterson.

Aloittavasta puolustuksesta kuusi uutta hankintaa ovat varmasti sellaisia, joiden johdolla Vaahteraliigassa menestyy. Nyt kun lantti on viskattu ilmaan, katsotaan se toinenkin puoli. Viisi aloittavaa puolustuksen pelaajaa on pelannut I divisioonaa, joka on täysin toinen maailma verrattuna liigaan. Ihan suoraan ei voi kuitenkaan sanoa, että tuossa on se kipukohta, johon tökitään. Royalsilla on nimittäin ihan potentiaalisia nuoria pelaajia, joista varmasti kasvaa laadukkaita pelaajia liigaan.

Pelissä on taatusti paljon muutakin kuin vain kaksi pistettä Vaahteraliigan sarjataulukkoon. Pohjalainen uho ja uhmakkuus hakee vertaansa suomalaisessa urheilukulttuurissa ja se näkyy varmasti myös tässä kamppailussa. Toisaalta, aurinko nousee vielä lauantainakin, voitti ottelun kumpi tahansa. Toisaalta kuka sen tietäisi, vaikka tulisikin taivaan täydeltä vettä…

Myös kotijoukkueen päävalmentaja, Henri Kotanen, tunnustaa pienimuotoinen virne kasvoillaan ottelun olevan erityinen.

- Se on ehdottomasti kauden tärkein matsi. Siis tähän mennessä. No, onhan se suuri peli, ei kai sitä nyt kukaan voi kieltää, naurahtaa Kotanen, mutta sanoo jännittävänsä vain kasin verran 1-10 -asteikolla.

- Ei ole yöunet menneet, mutta kyllähän tässä on sellainen isoveli-pikkuveli -asetelma olemassa. Tosin viime vuoden kevään treenimatsista pikkuveli on kyllä ottanut melkoisesti massaa, Kotanen vitsailee ollen kuitenkin täysin oikeassa.

Jos oli Royals viime keväänä vielä "enemmän puhetta kuin tekoja" -tyylinen hypen nostattaja, nyt se on ihan oikeasti varteenotettava tekijä. Eikä sitä hypeä kannata millään tavalla kenenkään väheksyä. Royals on vilpittömästi paras juttu, mitä suomalaiselle jefulle on tapahtunut pitkiin aikoihin. Vaikka vaasalaiset hanakasti piikittelevät muita ja erityisesti meitä, ei siinä mitään pahaa ole. Se kuuluu urheilun luonteeseen. Se piirtää, jolla on värikyniä. Näin se homma etenee.

- Eka ajatus siitä, mihin peli tulee ratkeamaan oli itselleni kurinalaisuus. Kentällä, ja miksei katsomossakin, tulee taatusti räiskymään ja rytisemään. Se pärjää, jolla pysyy paketti paremmin kasassa.On ihan normaalia ja päivänselvää, että tunteet nousevat pintaan tällaisessa pelissä. Luulen, että monet pelaajista kummassakin porukassa ovat jopa ylilatautuneita, mutta sekin kuuluu tähän hommaan, Kotanen visioi perjantain koitosta.

Kotanen puhuu asiaa. Näinhän se menee. Ei tämä kuitenkaan mikään ainutlaatuinen tilanne urheilussa ole, vaan paikallisotteluita tahkotaan lajissa kuin lajissa melkein joka viikko. Silti siinä on se oma jännitteensä ja kiehtovat kuvionsa.

Tähän mennessä kauden tärkein
- No joo, onhan tämä omalla tavallaan kauden suurin peli. Kaikki pelaajat tuntevat toisensa ja monet ovat pelanneet yhdessä. Siellä on niin paljon silmäpareja katsomossa ja arvostelijoita, joilal jokaisella on sanottavaa ja oma voimakas mielipiteensä. Ei tarvinnut ulkomaalaisillekaan pelaajille mitenkään erikseen selittää, että tämä on tärkeä peli. Kyllä ne kaikki sen tajusivat, jatkaa Kotanen.

Mutta entäs kun hiivitään salakavalasti sosiaalisen median kiemuroiden taakse? Otetaan hyppysiin se kuuluisa taulu, johon koutsi piirtää äxät ja oot? Puhutaankin
- Meidän pitää pystyä pitämään Royalsin hyökkäys kurissa. Pelinrakentaja Isaac Fisher on fyysinen kaveri, joka tykkää juosta itsekin, Kotanen sanoo.

Näin se on. Mies kantoi itse palloa kymmenen kertaa TAFT-pelissä. Nettojaardeja kertyi tilille vajaat 60, eli ei ihan pöllömmin ollenkaan. Crocodilesiakin aiemmin edustanut joukkueen ykköskeskushyökkääjä, Ville Järviö, sai pallon kainaloonsa yhdeksän kertaa edeten 34 jaardia. Myös junioritasolla Crocodilesia edustanut Tom Suoste pinkoo kyllä pallon kanssa kun sen hyppysiinsä saa.

- Niin, jokaisen jaardin pitää maksaa. Jos Fisher juoksee pallon kanssa, hänen on maksettava siitä hintaa. Asetelma on kuitenkin aika pitkälle se, että Royalsin puolustus ja meidän hyökkäys. Siellä on laadukkaita kavereita vastassa, mutta katsotaan nyt sitten, miten meidän hyökkäys onnistuu, pyörittelee Kotanen tulevan perjantain pohjalaisten välienselvittelyä.
Kun keskustelun suunta päävalmentaja Henri Kotasen kanssa siirtyy kohti ottelun ratkaisevia pelaajia, nousee esiin pari nimeä.

- Kyllä Royalsin Chris Young on heidän tärkein yksittäinen pelaajansa. Mies on ihan joka paikassa. Erittäin tekninen ja kova kaveri. Toisaalta molemmat puolustuksen linjan päät ovat heillä kovia. Jos meiltä pitää yksi kaveri löytää, niin se on varmaankin sitten Tim Thomas. Hän on paremmassa kunnossa kuin viime kaudella ja se näkyy heti lukemina, Kotanen nimeää ottelun hahmoja.

Otteluun odotetaan potentiaalisesti Crocodilesin historian suurinta yleisöryntäystä. Kannattaa siis tulla ajoissa Jouppilanvuoren Eevia Areenalle. Myyntipisteitä on lisätty ja kaikkihan sen tajuavat, että jefu on todellakin parasta paikan päällä.

Jos nyt kuitenkin sattuu satamaan räntää kotopuolessa tai eukko marmattaa, niin, peli näkyy suorana lähetyksenä ennakkostudioineen kello 18.00 alkaen Nelonen Pro - sekä Ruutu+ -kanavilla. Tarkemmin ajatellen voi se äijäkin marmattaa, eli mitään sen suurempaa diskriminointia tai sovinismia.


Tervetuloa paikalle!

Otteluraportti

Etukäteen melkoisesti hehkutettu pohjalaisten välien selvittely Vaahteraliigassa keräsi Eevia Areenan lehtereillä reilut 860 silmäparia, jotka saivat taatusti vastinetta rahoilleen, mitä jännitykseen tulee. Peli oli juuri sellainen kuin odottaa sopi ennakkoon.

Lopputulema oli myös sellainen, jota toivottiin kotijoukkueen leirissä. Kaksi pistettä jäi The Swampille, vaikka numerot olivatkin näennäisen tiukan 17-6 (10-6).

Wasa Wa1ld Royalsin puolustusta ei turhaan ole hehkutettu ja mainostettu kovaksi nipuksi. Chris Youngin johtama ydinryhmä pärjää mille tahansa Vaahteraliigan nipulle, eivätkä tulokkaatkaan nyt ihan järkyttävän huonoja olleet. Muutamia rookeille tyypillisiä juttuja toki nähtiin, mutta millään tavalla ei ns. nuorison tarvinnut hävetä.

Etukäteen arveltiin Crocodilesin hakevan samanlaista lyhytsyöttöpeliä kuin Tampere Saintsia vastaan, mutta se oli nyt laitettu jemmamerkkiseen piiloon. Tarjolla oli pommia pommin perään ja jos olisi käynyt niin, että herrat laitahyökkääjät olisivat pelkän läsnäolon lisäksi tehneet hommansa, olisi jo tauolla nähty erilaiset lukemat tulostaululla.

Nyt André Feuerherdt, Niko Lester ja Timothy Thomas pudottelivat pallot, joista olisi voinut tehdä ainakin kolme touchdownia lisää. Niissä ei ollut kulmapuolustajilla sen suurempaa ansiota, vaan ihan itse ne hölmöiltiin.

Vaikka tiedettiin, että Royalsin box on kova, iskettiin siihenkin sen verran aukkoa, että Kevin Marshall Jr kantoi pelivälinettä yli 100 jaardia, joka tällaisessa kamppailussa on sangen kunnioitettava suoritus. Vastaavasti nimittäin Royalsin juoksuhyökkäys eteni yhteensä 61 jaardia, joista muuten puolustuksen pääarkkitehti Chris Young poimi neljällä yrityksellä 26 jaardia.

Ottelun lopussa Royals joutui juuri siihen asemaan, johon kotijoukkue vastustajansa halusikin, eli nopea Isaac Fisher joutui viskomaan palloa tummanpuhuvalle taivaalle sen sijaan, että joukkue olisi voinut keskittyä juoksupeliinsä. Kotijoukkueen puolustuksen takakenttä on juuri niin kova kuin sopii olettaakin. Juhani Koivumäki, Pierre Couraquex, Tuomas Leinonen ja Niko Lester pitivät hyökkääjät pihdeissään todella tiukasti, eikä ilmaisia koppeja tullut.

Pisteillä ei liioin mässäilty. Ensimmäisellä puoliajalla tehtiin kuitenkin suurin osa ottelun niukasta saldosta. Ensimmäinen touchdown nähtiin ensimmäisellä neljänneksellä. Crocodilesilla oli edessään kolmas yritys ja 13 jaardia edettävänään kun pelinrakentaja Justin Sottilare löysi heitollaan Timothy Thomasin 28 jaardin siivulla ja kotijoukkue pääsi tuulettamaan.

Toisella neljänneksellä Royals puolestaan sai ensimmäisen todellisen drivensa käyntiin. Kaikki aiemmat olivat päättyneet lentopotkuihin, joista osa oli täysin luokattomia. Näin Crocodiles sai ottelussa tämän tästä erinomaiset kenttäasetelmat, joita se ei kuitenkaan kyennyt hyödyntämään.

Touchdowninsa Royals teki elohopeamaisesti liikkuvan pelinrakentajansa, Isaac Fisherin, omalla 12 jaardin juoksulla. Joukkueen potkupelin surkeutta kuvastaa se, että lisäpistekin kolahti tolppaan, mutta näitähän sattuu ja kokemusta löytyy Crocodilesinkin leiristä vastaavista tilanteista. Onnistuihan vieraiden puolustus blokkaamaan yhden kenttämaaliyrityksen, mutta toista ei.

Spencer Cutlan potkasi komean 41 jaardin kenttämaalin vieden isännät taukojohtoon 10-6. Asetelma oli näin katettu toiselle jaksolle hyväksi, sillä Crocodiles sai pallon haltuunsa ensin.

Noh. Siitä nyt ei sen suurempaa iloa ollut, sillä pisteitä ei saatu taululle, vaan lentopotkua tarjoiltiin. Helpottava ja ansaittu toinen touchdown tuli kotijoukkueen toisella hyökkäysvuorolla.

Vesipedot lähtivät liikkeelle poikkeuksellisen syvältä omalta alueeltaan, eli 15 jaardin viivalta. Justin Sottilare, joka operoi selvästi tehokkaammin tällä kaudella kuin viime vuonna löysi Timothy Thomasin ensin seitsemän jaardin heitolla, jonka jälkeen kotijoukkueen hyökkäyksen parhaana palkittu keskushyökkääjä, Kevin Marshall Jr juoksi pari kertaa vahvasti. Lopulta heittopeli kuitenkin oli se ase, joka viilsi melkoisen haavan kuninkaallisten haarniskaan Sottilaren pistettyä soikion taivaalle 58 jaardin verran Thomasin näppeihin ja näin kotijoukkue karkasi lopulta tavoittamattomaan johtoon.

Puolustukset olivat illan TV-ottelussa kuitenkin pääroolissa. Isännistä nuori Filip Zacok ja vielä nuorempi Jaska Värinen olivat taklaustilaston eliittiä. Kentän hahmo oli kuitenkin Royalsin Chris Young, joka oli ihan kaikkialla. EI hän kuitenkaan yksinään Crocodilesia pysäyttänyt, vaan Cameron Grad oli myös aivan erinomainen kaveri tontillaan. Kaiken lisäksi Young lähti mukaan hyökkäykseenkin, koska suomalaisten keskushyökkääjien voimin ei isäntien puolustusta puhkottu.

Kokonaisuutena kamppailu oli juuri sellaista kuin kunnon perjantai-illan futiksen kuuluukin olla. Kukaan ei saanut mitään ilmaiseksi. Ei sitten tuumaakaan. Joka ikisestä hikisestä jaardista oli tapeltava ihan tosissaan. Jos joku sanoo, ettei peli ollut viihdyttävä ja jännittävä, niin silloin on syytä miettiä, mitä sitä oikein peliltä haluaa.

Tällä kertaa puolustukset olivat suuressa roolissa. Jenkkifutis on parhaimmillaan juuri tällaista. Taistellaan kenttäasetelmista, pelataan kelloa ja vastustajaa vastaan. Käytetään aikalisiä taktisesti oikein. Shakkia parhaimmillaan.

Ja kaiken kukkuraksi voi vilpittömästi sanoa, että ottelun tuomaristo oli myös ottelun parhaimmistoa. Onhan se selvä, että kun ammattilaispiireissä pelit vedetään seitsemällä tuomarilla, virheet huomataan helpommin ja otetaan tarkemmin. Nyt vedetään kahden joukkueen ja viiden tuomarin voimin ja hyvin vedettiinkin.

Royalsin leirissä ei ole mitään syytä sirotella tuhkaa hartioille, jotka muuten ovat pikkuveljellä kasvaneet vuodessa ihan miehen mittoihin. Päinvastoin. Joukkue tulee pelaamaan syksyllä pudotuspelejä ja silloin katsotaan, miten pitkälle paukut piisaavat.

Moni on ollut valmis nylkemään krokotiilin jo ennen kauden alkua. Moni on ampunut itseään nilkkaan. Jos nyt ei ihan väärin ole tulkittu juttuja, niin voitosta tulee aina kaksi pinnaa ja kun tekee pisteenkin enemmän kuin vastustaja, silloin voittaa. Nyt niitä voittoja on pari.


© Crocodiles 2019

Powered by Capnova -- Design by Mainostoimisto Oddmob