Crocodiles vs Porvoo Butchers
Vaahteraliigan ottelu la 21.7.2018 klo 15:30 Keskuskenttä, Seinäjoki
Lopputulos: 23 - 17 (0 - 3)
Otteluennakko
Hakusessa toinen voitto
Crocodiles kohtaa lauantaina Seinäjoen Keskuskentällä Porvoo Butchersin. Joukkueilla on todellakin merkittävän pitkä yhteinen historia. Se alkaa itse asiassa jo ennen Vaahteraliigapelejä, joita niitäkin on takana 43 kohtaamista kun mukaan lasketaan playoffit.
Seuroilla on paljon yjteistä muutenkin. Molemmat tunnetaan merkittävinä kasvattajaseuroina suomalaisessa amerikkalaisessa jalkapallossa. Butchers kävi läpi omannuorennusleikkauksensa jokunen vuosi sitten pistäytymällä divarissa, mutta vastaavasti joukkue on voittanut myös melkoisen määrän SM-kultamitaleita.
Keskinäiset kamppailut alokoivat siis jo 1990-luvun alussa divarissa. Noiden vuosien jälkeen on kohdattu säännöllisesti Vaahteraliigassa vuodesta 1992 lähtien.
Tällä kaudella Butchers on nojannut poikkeuksellisesti suomalaiseen pelinrakentajaan, Janne Lehtiseen, mutta yhtä vahvasti myös jo viime kaudella tutuksi tulleeseen erittäin vahvaan keskushyökkääjäänsä, Darion Halliin. Siinä, missä Hall kantaa palloa keskimäärin noin kaksi kertaa kolmesta yrityksestä, joukkueen heittopeli on sitten hiukan hiljaisempaa, vaikka rosterista löytyy erinomaisen loistavia laitahyökkääjiä.
Jos Crocodiles aikoo Butchersin kaataa ja ottaa revanssin Porvoossa häviämälleen kamppailulle, on siis juoksupeli pysäytettävä ja pysäytettävä huolella. Pelkästään se, että Hall pysähtyy ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Butchersin juoksu pysähtyisi. Sieltä nimittäin löytyy myös Vaahteraliigan paras fullback, eli Sebastian Lindell, joka iskee aukkoihin, jos niitä hänelle jätetään.
Mielenkiintoiseksi ottelun ennakoimisin tekee sää. On luvattu ukkosta, joka puolestaan tekee siannahkasoikiosta lipoisan. Se puolestaan vaikeuttaa yleisesti ottaen heittopeliä, eli tuollainen skenaario ei ainakaan suosi kotijoukkuetta. Jonathan Baker on nimittäin kolmessa pelaamassaan ottelussa osoittanut olevansa yksi sarjan parhaista pelinrakentajista kavuten jo tilastokakkoseksi.
Onneksi kotijoukkueella on kuitenkin olemassa myös kohtalaisen kova keskushyökkääjä. Christian Powell on ehdottomasti yksi monipuolisimpia ja taitavimpia keskushyökkääjiä Vaahteraliigassa pitkiin aikoihin.
Kotijoukkueen kausi on ollut nousujohteinen. Tällä vauhdilla jos mennään, niin oikein hyvä. Toki alku oli niin tahmea, että siitä on ollut helppokin parantaa, sillä huonommaksi nyt ei oikein olisi enää voinut mennä.
Aiemmat kommentit eivät suinkaan tarkoita sitä, että nuoriso olisi pelannut huonosti. Pojista kasvaa miehiä päivä päivältä kiihtyvällä vauhdilla. Voitto Wasa Royalsista nosti mielialaa kummasti. Kaiken lisäksi se piti oikeasti elossa pudotuspelihaaveet, vaikka rekordi onkin 1-5. Tilannehan on nimittäin se, että jos Crocodiles voittaa lopuista peleistään kolme, on todennäköistä, että joukkue on mukana pleijareissa.
Butchers puolestan haluaa ottaa kolmannen voittonsa, sillä tappio tasoittaisi sarjaa todella paljon ja silloin lopuissa peleissä panos olisi kerrassaan huikea. Toisaalta kaikki ovat tuominneet Crocodilesin tyyliin ”nollakausi tulossa”, joten nuorisolla ei ole kerrassaan mitään hävittävää tai hävettävää. Päin vastoin.
Lauantaina nähdään kotijoukkueen osalta todella poikkeuksellinen peliasuvalinta, sillä Crocodiles pelaa ensimmäistä kertaa seuran historiassa kokovalkoisissa. Syitä voi jokainen miettiä, mutta jos helle jatkuu, niin vaaleampi asuvalinta on ehkä se luonnollinen tässä kohtaa. Eli voi sinne katsomoonkin pistää nyt vaihtoehtoisesti vihreiden Crocodiles-kamojen sekaan vitivalkoistakin!
Ottelu alkaa Keskuskentän nurmella klo 15.30. Jos nyt ukkonen uhkailee, niin sehän ei suinkaan haittaa, vaan kaikki mahtuvat varmasti katon alle suojaan.
Otteluraportti
Amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliiga lähtee EM-kisatauolle ennen heinäkuun lopussa pelattavia kotikisoja. Crocodiles lähtee hymy hampaissaan tauolle otettuaan toisen peräkkäisen voittonsa. Samalla kotijoukkue nousi pois sarjajumbon paikalta. Kappas kuinka ollakaan, sinne holahti naapuriseura Wasa Royals. Tuuletus sikseen, sillä sijoilla 3. – 6. olevat joukkueet ovat kaikki neljässä sarjapisteessä.
Voisi kai hyvällä syyllä sanoa, että Vaahteraliiga on kerrassaan ennen näkemättömän jännittävä sarja tällä kaudella. Tuskin koskaan on tilanne ollut tällainen, että käytännössä kaikilla sarjan joukkueilla on mahdollisuus edetä pudotuspeleihin vielä näin myöhäisessä vaiheessa kautta.
Vierasjoukkueen päävalmentaja ja joukkueenjohtaja Jimi Roiko halusi joko tahallaan tai vahingossa aloittaa eräänlaiset korvienvälipelit jo hyvissä ajoin ennen ottelua. Ensin Roiko jätti joukkueensa rosterin lähettämisen torstaihin, kun se ottelumanuaalin mukaan pitäisi olla vastustajalla jo tiistaina. Oli kuulemma unohtunut. Seuraavaksi Roiko unohti kertoa muille seurassaan, että kotijoukkue Crocodiles halusi pelata koko valkoisissa. Asia tuli esille Seinäjoella. Ei ollut mustia paitoja vierailla mukana kun Roiko oli unohtanut mainita asiasta. Eihän siinä. Voihan sitä yrittää monenlaista.
Pelin ulkopuoliset asiat ovat pelin ulkopuolisia juttuja, mutta kyllä ne silti kertovat omaa viestiään siitä miten lajia ja vastustajaa arvostetaan tai ei arvosteta. Tai sitten vain tässä nyt kävi näin. Se ja sama. Peli tuli luonnollisestikin pelatuksi.
Ottelun ensimmäisellä puoliajalla vierasjoukkue oli selkeästi parempi. Tai no. Kolmen pisteen verran. Eli käytännössä joukkueiden puolustukset olivat todella huikean suurissa rooleissa. Butchers hukkasi pallon parikin kertaa syötönkatkon ja rähmäyksen myötä. Kotijoukkueen hyökkäys puolestaan oli miltei jossakin siellä surullisen, itkettävän ja naurettavan rajamailla. Uusia yrityksiä ei juuri historiankirjoihin piirrelty.
Vieraiden johtopisteet kengitti taululle Suomen ylivoimaisesti paras potkasija, turkulaisten ja hämeenlinnalaisten tai kenenkä nyt sattuikaan, kuolinpesästä löydetty Joni-Petteri Malka. Äijä on omassa hommassaan huikea. Niinpä tauolle mentiin numeroissa 0-3.
Toisella puoliajalla kotijoukkue tuli kentälle kuin uudelleen syntyneenä. Paha sanoa, mitä siellä kopissa oli oikein höpötetty. Jotain nasevaa varmaankin. Ensin puolustus pysäytti porvoolaisten hyökkäyksen. Omalla vuorollaan Crocodiles vielä haki sitä tuttua tekemistään, mutta toisella hyökkäysvuorolla Vaahteraliigan eliittiin kuuluva juoksutilaston ykkönen, Darion Hall, rähmäsi pallon Mikko Rastaan hyppysiin. Eikä kauan mennyt kun Jonathan Baker löysi heitollaan Anthony Brooksin ja näin kotijoukkue siirtyi ensimmäistä kertaa ottelussa johtoon. Jonathon Moorehousen lisäpistepotkun jälkeen numerot olivat kotijoukkueelle 7-3. Kuinka ollakaan, tuomaristo löysi kuitenkin liputettavaa Brooksin maalista, eli tuulettamisesta 15 jaardin rangaistus. Lippu vaikutti sangen kohtuuttomalta, mutta tuomarihan on luonnollisestikin ihan aina oikeassa.
Se näkyi sitten aloituspotkussa, joka päätyi Hallin hyppysiin. Mies kiiti, kiitti, kumarsi ja pokkasi pallon pohjiin saakka palauttamalla joukkueensa johtoon 9-7. Malkan lisäpistepotkulla numerot olivat 10-7. vieraille.
Crocodiles sai taikinoitua itsensä tasoihin. Taikinoitua sen vuoksi, että tarjolla oli enemmänkin, mutta omat virheet maksoivat tälläkin kertaa. Jonathon Moorehouse pisti kuitenkin pallon kenttämaalin merkiksi haarukkaan ja oltiin lukemissa 10-10.
Kotijoukkue oli jo mennä johtoon Maxime De Falcisin napattua syötönkatkon, jonka hän palautti pohjiin saakka, mutta maalia ei hyväksytty. Syy oli selkeä kotijoukkueen puolustuksen paitsio, eikä siinä ollut sen suurempaa keskustelunaihetta.
Se ei kuitenkaan riittänyt ranskalaiselle kulmapuolustajalle. Vierasjoukkueen pelinrakentaja Janne Lehtinen heitti niin sanotun lateraalin heiton tai taaksepäin suunnatun heiton, jonka vieraiden laitahyökkääjä Markus Haapasaari pudotti. Tilanne tulkittiin siten, että pallo oli rähmätty ja se oli vapaasti pelattavissa. De Falcis kiitti mahdollisuudesta, mutta teki vain sen, minkä jokainen pelaaja tekee, eli pelasi tilanteen loppuun saakka. Lopputuloksena oli kotijoukkueen maali, eli touchdown.
Tätä ei vieraiden päävalmentaja Jimi Roiko sulattanut millään tavalla. Tuomaristo joutuu tekemään ratkaisunsa nopeasti, molempiin suuntiin. Nyt se kerrankin meni tähän suuntaan. Ratkaisu ei ollut oikea kun sitä katselee niin sanotusti nauhalta. Silti se oli ratkaisu. Kotijoukkue siirtyi De Falcisin maalilla johtoon ja Moorehousen potkulla numeroihin 17-10. Se mikä eniten tilanteessa ihmetytti oli se, että Roiko sai viskoa lippistään ja huutaa todella melkomoisen tovin tuomareille ilman lippua. Sen sijaan toisella sivurajalla uhkaltiin ties millä.
Kaiken rehellisyyden nimissä, tuo ratkaisu ei mennyt nappiin vieraiden kannalta, mutta toisaalta ottelussa meni monta muuta ratkaisua Crocodilesia vastaan täysin samalla tavalla. Toisaalta, tuomarit tekivät tässäkin pelissä vähemmän virheitä kuin pelaajat.
Kun Butchersin seuraava hyökkäysvuoro pysähtyi Crocodilesin vahvasti pelanneen puolustuksen käsissä nopeasti, tarjoiltiin lopulta ottelun ratkaisun jakoavaimia isännille. Tällä kertaa isännät myös tarttuivat kyseisiin työkaluihin hyödyntäen ne mahdollisimman tehokkaasti.
Kotijoukkue pääsi hyökkäämään viimeisen neljänneksen ensimmäisellä hyökkäysvuorolla. Oltiin siis numeroissa 17-10. Tilanne oli kohtuullisen kihelmöivä.
Ensin Jonathan Baker tarjoili Anthony Brooksille hienon heittopelin, joka oli Brooksilta aivan jäätävän komea suoritus. Heti perään Baker ja Brooks olivat tekemässä lisää hyvää. Nyt vain vitonen, mutta taas eteenpäin. Seuraavaksi sitten pistettiin isoa naulaa teurastajien arkkuun. Baker pisti ns. screenheiton Christian Powellin näppeihin ja mies kirmasi 53 jaardin matkan maaliin saakka. Vaikka lisäpisteyritys menikin hiukan pieleen, tai oikeasti täysin poskelleen, oltiin numeroissa 23-10.
Kellossa oli sen verran vähän minuutteja, että Butchersin pelinrakentaja Janne Lehtinen oli pakotettu hakemaan enemmän heittoja. Niinpä kävi se perinteinen juttu, eli siinä kohtaa kun Lehtinen oli Edwards-Lottin paineen alla pakotettu heittohommiin, oli paikalla myös Crocodilesin oma kasvatti ja huikeaa tulemista tekevä Joonas Kaleva. Kaleva nappasi Lehtisen heiton näppeihinsä ja antoi lisää avaimia kohti voittoa.
Lehtinen juoksi vielä joukkueelleen kavennusmaalin, mutta lopulta sillä ei ollut oikeastaan kuin kosmeettista merkitystä.
On ollut suorastaan mieluisaa seurata, miten nuori valmentaja Michael Mattingly on saanut joukkueensa tekemään asioita. Kauden kolmen ensimmäisen pelin perusteella luvassa oli pääasiassa synkkiä pilviä, painajaisia ja itsetuhoisia fiiliksiä. Sen jälkeen kun maahan saapuivat vaasalaisten tusinajampaksi nimeämä Patrick Wilson ja pelinrakentaja Jonathan Baker, on ilma kirkastunut. Jos nyt ei kirjaimellisesti, niin ainakin noin henkisesti. Ilmasto on ollut kuin Suomen kesä, eli miltei subtrooppisen hyväilevä.
Jos lähdetään pilkkomaan ottelua ihan osiin, niin fakta on se, että Butchersin Darion Hallin pitäminen alle 80 jaardissa oli maaginen suoritus. Jenkki kun sattuu olemaan omassa duunissaan liigan paras tällä hetkellä noin numeroiden valossa. Vieraiden pelinrakentajan Janne Lehtisen osaamista kritisoidaan hanakasti. Ihan turhaan. Mies on parasta mitä Suomella on tälle tontille tarjota, mutta mieluusti näkisi hänen saavan enemmänkin mahdollisuuksia pistää palloa laitahyökkääjille, sillä Porvoolla on olemassa moisiakin laitahyökkääjiä.
Vieraiden puolustuksessa oli opeteltu melko tarkkaan Crocodilesin tekemiset. Ville Kurvinen oli todella aivan loistava puolustuksessa. Mies on vaihtanut tonttia hyökkäyksestä puolustukseen ja loistaa nyt todella kirkkaasti. Vierasjoukkueesta on pakko nostaa esiin myös maajoukkuemiehet Pasi Lautala ja Arttu Tennberg. Molemmat olivat tänään ja ovat olleet koko kauden huikean kovia miehiä tonteillaan.
Peli oli juuri sellainen kuin suopotkupallonkisoilta voi odottaa. Märkä kenttä vei kaiken tehon hyökkäämisestä ja juoksupeli oli numeroina surkeaa. Silti ottelun hahmoksi nousi Christian Powell. Parikin avainasiaa, joita moni tuijottaa, ovat ne, että Butchers hukkasi pallon peräti viidesti. Crocodiles ei kertaakaan. Vieraiden pelinrakentaja heitti kaksi syötönkatkoa, kotijoukkueen Jonathan Baker ei ainuttakaan. Yksi harvoin mainittu helmi kotijoukkueesta oli Ja’Michael Edwards-Lott. Melkomoisen huikea tyyppi.
Nällä eväillä lähdetään siis EM-tauolla.
Linkit
Pääsyliput
Pääsylippu 12€
S-bonuskortilla 10€
Eläkeläiset/Opiskelijat 5€
Alle 13-vuotiaat ilmaiseksi
Hyväksymme kaikki yleisimmät pankki- ja luottokortit, Smartum liikunta- ja kulttuurisetelit sekä Tyky-kuntosetelit käyvät maksuvälineenä.
