Crocodiles edustus
Juniorit
Crocodiles naiset
Cheerleaders
Uutiset 2012   Uutiset 2011   Uutiset 2010   Uutiset 2009   Uutiset 2008   Uutiset 2007

Uutiset

14.09.2015
Roosters piti kruununsa

Roosters piti kruununsa
Crocodiles v Roosters 31-45 (17-17)

Vaahteramalja XXXVI, eli kotoisemmin 36. amerkkalaisen jlkalon finaaliottelu,päättyi neljännen kerran peräkkäin helsinkiläisen Roostersin voittoon, eikä kukaan voi oikeastaan väittää, etteikö lopputulos olisi ollut kokonaisuutena aiheellinen ja ansaittu.

Kyllä Roostersin aseet ennakkoon tiedossa oli, mutta puolustus ei yksinkertaiseti saanut pidettyä niitä kaikki tehottomina. Yksinään se ei riittänyt, että liukasliikkeisen pelirakentaja Micah Brownin juoksu saatiin kuriin erittäinkin hyvin, sillä miehen juoksujaardit jäivät miinukselle. Harvinaista herkkua, mutta eipä se juurikaan lohduttanut.

Homma nimittäin ratkesi siihen, että jo kauden avauskohtaamisessa epämiellyttävän vaikeasti pysäytettäväksi todettu Jaycen Spears paineli pallo kainalossaan 223 jaardia poimien vielä viisi koppia kiinni 55 jaardin edestä. Se oli sitten semmoinen ehtoo Sonera Stadiumin parrasvaloissa.

Myös heittopuolustuksesta voi löytää hyvää, jos oikein suurennuslasin kanssa kaivaa. Hehkutettu Kimi Linnainmaa jäi kahteen koppiin, mutta sen sijaan Bernard Luster tuntui ehtivän joka paikkaan ottaen peräti 11 kertaa Brownin heiton kiinni132 jaardin tehoilla. Siinä nuo superlatiivit, jotka ratkaisivat kamppailun Roostersille.

Viihdykettä kansalle
Tuskin lauantain tapahtuma kuitenkaan ketään erityisen kylmäksi jätti. Tai jos jätti, niin silloin suonissa virtaa hiilihappojäätä veren sijaan. Oman hienon tapahtumansa jo hyvissä ajoin ennen matsia tarjosivat Crocodilesin loistavat kannattajat ja Sonera Stadiumin päätyyn leiriytynyt PY:n näyttävä Marilyn-bussi, jonka ympärillä vietettiin tailgate-meninkiä useamman tunnin ajan.

Myös ottelun ensimmäinen puoliaika oli sellaista jefuviihdettä, jota ei erityisen usein Suomessa ole tarjolla. Vauhtia ja kovuutta riitti alusta alkaen tilanteiden vaihdeltua ja suoritusten oltua näyttäviä.

On tietenkin hiukan kornia, että Crocodiles oli kotijoukkue. Sitähän Crocodiles ei suinkaan oikeasti ollut. Kotijoukkueen rooli ottelussa näkyi vain kotipaitoina ja joukkueiden järjestyksenä käsiohjelmassa. Kaikki muu oli stadilaista menoa Roostersin kuuluttajaa ja maalimusiikkia myöden. Pieniä nyansseja, mutta ehkä se olisi ollut hienoa kuulla "Pohjanmaalla" Crocodilesin tehtyä touchdownin. Vai liekö niin, ettei osattu olettaa, että "vierasjoukkue" saisi aikaan maaliakaan...

Ekalla jaksolla vuoristorataa
Ottelun ensimmäinen puoliaika mentiin melkoista vuoristorataa ja sen highlightseista vastasivat joukkueiden hyökkäykset. Roosters iski avausdrivensa päätteeksi touchdownin Bernard Lusterin napattua kiinni Micah Brownin yhdeksän jaardin heiton. Onni Juvosen lisäpistesuorituksen jälkeen numerot olivat 7-0 punakoneelle.

Crocodiles tuli omalle hyökkäysvuorolleen Yann Dika-Balotokenin palautuksen jälkeen edeten vähitellen ja välillä vaikeuksienkin kautta väkisin Roostersin kahden jaardin kohdalle, mistä pelinrakentaja Justin Sottilare löysi lyhyellä heitolla Damonshay Pittin tasoittavan TD:n arvoisesti.

Hyökkäysvuorojen kestettyä ajallisesti varsin pitkään ensimmäinen neljännes päättyi näiden kahden touchdownin muotoilemiin numeroihin, eli 7-7.

Jo ensimmäisellä neljänneksellä alkanut Roostersin toinen hyökkäysvuoro toi pallon aina Crocodilesin kympille, mistä kukonpojilla oli neljä yritystä tehdä TD. Sulkasato iski tällä kertaa ajatusmaailmaan, eikä stadilaisten hyökkäys onnistunut viimeistelemään touchdownia. Pisteittä joukkue ei toki jäänyt, sillä Juvonen potkaisi kenttämaalin ja näin Roosters oli jälleen johdossa. Nyt lukemat olivat komeilla valotauluilla 10-7.

Crocodilesin hyökkäys koki samanlaisen kohtalon seuraavan drivensa päätteeksi. Roostersin vitosen viiva tuntui olevan kuin korkea kynnys, sillä siitä päästiin yrittämään neljä kertaa maalintekoa. Kolme heittopeliä eivät tuottaneet muuta kuin harmaita hiuksia. Onneksi sentään Spencer Cutlanin potku upposi haarukkaan ja taas oltiin tasanumeroissa.

Riemua ei erityisen kauan riittänyt. Micah Brownin käsikirjoitukseen kuului seuraavalla hyökkäysvuorolla kolme heittoa ja vain yksi Jaycen Spearsille tarjoiltu juoksupeli. Nuo kolme heittoa tuottivat kuitenkin jaardeja sen verran muhkeasti, että Bernard Luster sai tuuletella 20 jaardin siivua ja Juvosen lisäpistettä Roostersin siirryttyä taas johtoon. Numerot olivat 17-10.

Crocodilesin seuraava hyökkäysvuoro tuotti ottelun ensimmäisen lentopotkun. Näin Roostersille tarjottiin avaimia käteen ensimmäisen kerran ottelun ratkaisemiseksi vaikkapa jo ensimmäisellä puoliajalla. Kun ei maistunut, ei maistunut. Sen sijaan Crocodiles puolustus taiteili pelin tasoihin ranskalaisen Etienne Roudelin toimesta.

Tukimies luki erinomaisesti Micah Brownin kehonkielen ja ajtukset poimien tämän heiton hyppysiinsä 25 jaardin päässä Roostersin maalista. Pallo tarttui näppeihin ja mies juoksi touchdownin, jonka jälkeen Spencer Cutlanin lisäpistepotku tasoitti taukonumeroiksi 17-17.

Roosters karkasi kolmannella
Runkosarjan voittaneen Crocodilesin ajatusmaailmassa ja pelisuunnitelmassa oli pakottaa Roosters takaa-ajajan rooliin. Voihan sitä suunnitella monenmoista, mutta vastustaja pakkaa usein pistämään hanttiin kaikenlaisin konstein. Niin siinä kävi nytkin.

Suunnitelman teoreettinen osa toteutui aluksi ihan kelvollisesti, sillä Crocodiles otti vastaan Roostersin aloituspotkun kamppailun toisella jaksolla. Vajaan kahden ja puolen minuutin pelaamisen jälkeen teorian toteuttaminen oli onnistunut sen verran erinomaisesti, että Timothy Thomas pääsi juhlimaan joukkueensa kanssa viiden jaardin heittopelillä tullutta touchdownia ja Cutlanin lisäpisteen jälkeistä 24-17 -johtoasemaa.

Tuon jälkeen juhlan aiheet olivat melko tavalla minimalistisempia. Roosters tasoitti jännittävänä edenneen kamppailun Micah Brownin kolmen jaardin juoksulla ja Onni Juvonen kengitti soikion oikeaan osoitteeseen, eli taas oltiin tasapisteissä.

Sen jälkeen sattuikin sitten oikeastaan ottelun ainoa mitään jossitteluja aiheuttanut tilanne. Crocodiles joutui oman heikosti sujuneen hyökkäysvuoronsa päätteeksi punttamaan pallon Roostersille Spencer Cutlanin toimesta. Cutlan potkaisikin aivan huikean lentopotkun, jonka Roostersin pelaaja ilmoitti ottavansa vapaana koppina, eli fair catchina, kiinni.

Eipä vain ottanutkaan, vaan syystä tai toisesta pallo lipesi näpeistä, irtosi taaksepäin ja ainakin sivurajalta näytti pahasti siltä, että kyseinen pelaaja olisi ottanut pallon vasta maalialueella takaisin haltuunsa. Samaan aikaan Crocodilesin pelaaja pysäytti hänet, eli monet olettivat kyseessä olevan ns. oman maalin. Jos näin olisi ollut, tilanne olisi ollut Crocodilesille 26-24 ja Roosters olisi joutunut potkaisemaan pallon takaisin Crocodilesille.

Kukaan sitä ei kuullut, mutta ottelun joka tapauksessa aivan komealla tavalla hoitanut tuomaristo kertoi pelin olleen poikki. Syynä oli ennenaikainen puhallus. Että tällä tavalla tällä kertaa. Näin tilanne kääntyi päälaelleen, momentum muuttui ja hyvin nopeasti Cutlanin uuden lentopotkun jälkeen Roosters iski tiiviissä tahdissa peräti kolme touchdownia.

Varmasti tuomio meni oikein, eikä se muuta sitä faktaa miksikään, että parempi joukkue voitti kamppailun. Oli tuossa tilanteessa käynyt kuinka hyvänsä, tosiasialle ei voi mitään, Roosters juoksi tällä kertaa Crocodilesin puolustuksen yli ja ansaitsi voittonsa.

Kosmeettinen viimeinen neljännes
Roostersin Jaycen Spearsin yhdeksän jaardin juoksumaali ottelun viimeisellä neljänneksellä tappoi kaikki ne loputkin haaveet siitä, että Crocodiles olisi vielä kyennyt nousemaan mukaan kamppailuun kullasta.

Vaikka Spencer Cutlan saikin nimensä touchdownin viimeistelijöiden kirjoihin Justin Sottilaren 16 jaardin onnistuneella heitolla ja potki lisäpisteenkin haarukkaan, oli tuo kavennus enää kosmetiikkaa ja näin huikeat 536 jaardia ottelussa edennyt Roosters sai katsella ilotulituksia riemukkaissa juhlissaan Crocodilesin joukkueen pokattua hopeat.

Kova peli, jossa parempi vei voiton. Se lienee, se oikea yhteenveto. Oli se hopea nyt sitten häpeä tai ei, sellaista oli tälläkin kertaa kohtalona. Tuo mitali on kuitenkin Crocodilesin historian 15. jalometallinen suoritus amerikkalaisen jalkapallon Vaahteraliigassa. Kovin harvalla joukkueella niitä on enempää. Itse asiassa sellaisia seuroja löytyy vain kaksi. Mestaruuden voittanut Roosters ja pronssijoukkue Trojans.

Playoffissa Crocodiles on puolestaan ollut Roostersin jälkeen useimmin, eli muutaman tovin jälkeen hopeakin kirkastuu hieman. Mahdollisesti.

Varmasti on myös Crocodiles perheessä onnitteluiden aika. Henri Kotanen valmennustiimeineen vei Crocodilesin heti ensimmäisellä yrityksellään finaaliin saakka. Suuret onnittelut ansaitsevat sadat Seinäjoelta paikalle tulleet kannattajat, joiden kaltaisia Suomessa ei kenelläkään ole.

Tänä kesänä Seinäjoella on saatu olosuhteista ja keleistä huolimatta hienosta jefusuvesta.


Takaisin uutisiin


  • mainos__05
  • mainos__07
  • mainos__06
  • plu
  • mustajarvenliikenne
  • eepee
  • amarillo
  • abc
  • joupiska
  • epkk
  • se
  • pop
  • orat
  • marttilankortteeri
  • komiakaupunkiseutu
  • tuoretie
  • tms

 

  • tt-2
  • Eevia main logo circle
  • sponssibox

 

  •                                  Investium_2016_vaaka_RGB300
  • Investium_2016_vaaka_RGB300
  • Eevia main logo circle